Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

tiistai 17. joulukuuta 2013

Viiksekkäät terapeutit


Tässäpä muutamia vanhempia kuvia meidän Marikaa piristävistä kissamiehistä :) Ylimmässä kuvassa Kaapo kissa nuorempana  Marikan jalkoja lämmittämässä ja tyttöhän nauttii kissan antamasta lämmöstä ja hurinasta.



Väinö avustamassa lahjapaketin nauhojen aukaisussa.
Ja alakuvassa Kissa, edesmennyt Nessu ja Völisijä. Vanhoja kissoja kaikki, muta sitäkin suuremmalla viisaudella varustettuja kavereita.



Tänään tuulinen ja lauha päivä, taitavat lumetkin sulaa pois. Ei kiva juttu ollenkaan. Mut pitää vain uskoa, et kyllä se vielä viikossa ennättää talven tehdä!
Kaikki lapsukaiset nyt jouluksi kotiutuneet opiskelupaikkakunniltaan. Leipomista ja joulu siivousta tiedossa, joulun tekemistä. Mut se sisäinen henkinen joulu kuitenkin tärkeimpänä. 
Itselläni ensimmäinen joulu ilman äitiäni, ihmistä, jonka tuella ja kannustuksella on monet surut ja pelot selätetty. Omanlaisensa vaihe elämää tämäkin.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulun odotusta...

Joulu se tulla jollottaa, vaikka tuntuu, että edellinenkin oli aivan äsken. Ehkä se vain tämä aika menee sellaista vauhtia, ettei itse tahdo perässä pysyä (ikään liittyviä juttuja lienee ?).
Mut ihanaa, kun on saatu olla kotona. Marika siis pysynyt siten terveenä, ettei ole tarvinnut lähteä apua hakemaan.
 
Pikkuveli odottelee kovasti jo joulupukkia ja listoja on ilmestynyt useampiakin, muuttunein lahjatoivein :) Päivitystä aina edelliseen.
 
Isommat tyttäret päässeet opiskeluissaan mieluiseen suuntaan ja armeijan harmaatkin taitaa tulla testattua naisvoimalla ;) Se on vain hyvä, että on unelmia ja niitä kohti tehdään töitä, ken ties ne joskus tavoittaen.
 
Tänään itselläni omaishoidon vapaa, eli Marikalla ympäri vuorokautinen hoito. Lähtisikö rakkaan puolison kanssa elokuviin, vai kenties valmistaisi jotain hyvää ruokaa ja olisi vain kotona. Neule käteen ja käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle. Ensin ehken lumitöihin ja voisi pihalle lyhtyihin kynttilätkin sytyttää. Nauttia ja olla vaan. Kun tietää, et Marikakin on ammattitaitoisten ja tuttujen hoitajien hoidossa, tuossa ihan seinän takana, omassa huoneessaan. 

torstai 21. marraskuuta 2013

Totinen tyttö...


Huomenna on sairaalassa käynti päivä. Marikan osteoporoosin hoitoon kuuluvan lääkkeen tiputus suonen sisäisesti (i.v.) . Olen Maikalle jo puhunut, et perjantaina sitten aamusta taksi tulee hakemaan ja viemään meidät sairaalaan. Eipä voisi olla totisempaa tyttöä taas kuin nytten on... Jumpparikin huomasi aamulla käydessään, et missäs ne hymyt lymyilee, kun ei olekaan aurinkoinen ilme tytöllä kasvoillaan.
 
Mitä ihmettä tuo pieni tyttö pohtiikaan ja mitä muistoja, tuntoja, ahdistusta ja pelkoa se sana sairaala jo hänessä herättää. Eipä silti, ei se itsellekään ole mikään lempi paikka käydä. Kun kaikki äänet, hajut, hissin surinat, ovien kolahdukset, askeleet, kaikki mitä siellä kuulee ja näkee tuo aina hyvin mieliin ne hetket, jolloin siellä ollaan oltu hyvin vaikeissa olosuhteissa.
 
No, mutta onneksi se huominen on vain käynti, sovittu ja suunniteltu sellainen. Lupasin Marikalle et otetaan joku DVD-elokuva ja pikku DVD laite mukaan ja katsotaan joku kiva elokuva sillä aikaa, kun se lääke sinne suoneen tiputetaan. Ja sit taas tuttu ja turvallinen luottotaksi tuleekin jo kyyditsemään takaisin kotiin :)
 
Luotetaan, että Luoja pitää huolen, et pärjäillään taas seuraavaan kontrolliin ja lääkkeen tiputukseen kotona.
 


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tänään Lapsen Oikeuksien päivänä !!

 

 

Lapsen oikeuksien päivä 2013

 
Vuoden 2013 lapsen oikeuksien päivän teemana koko Suomessa on vammaisten lasten oikeudet. Suomen UNICEF nostaa aihetta esille Mukana-kampanjalla, joka kestää huhtikuun 2014 loppuun saakka.

Kampanjan tarkoitus on parantaa vammaisten lasten mahdollisuuksia osallistua harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan.

Kampanjan ensisijainen kohderyhmä on harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa järjestävät tahot. Uskomme, että Suomessa on paljon harrastus- ja vapaa-ajan toimijoita, jotka olisivat valmiita edistämään esteettömyyttä. Monilla ei kuitenkaan ole tähän liittyvää osaamista. Siksi kampanja ohjaa heitä olemassa olevan tietotaidon lähteille ja kannustaa heitä tekemään toiminnastaan esteetöntä.

Lisäksi muistutamme päättäjiä vapaa-aikaan liittyvistä lapsen oikeuksista. Nämä oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle ja ne sitovat Suomea.

Tutustu kampanjaan osoitteessa www.unicef.fi/mukana

 

Lippu salkoon lapsille!


Sisäministeriö on tänä vuonna määrännyt valtion laitokset liputtamaan lapsen oikeuksien päivänä 20. marraskuuta ja suosittelee yleistä liputusta muillekin.

Mitä useampi lippu silloin liehuu, sitä todennäköisempää on, että sisäministeriö lähivuosina edistää sen merkitsemistä kalenteriin liputuspäiväksi myös jatkossa. Myös kirkkohallitus suosittelee seurakuntia liputtamaan lapsen oikeuksien puolesta.

Arvosta lapsia ja nosta lippu salkoon lapsen oikeuksien päivän kunniaksi!
  

Mikä on Lapsen oikeuksien päivä?

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla. (www.unicef.fi)


   Toivon kaikille ihanille pienille ja vähän isommille lapsille tänään ihanaa ja rakkauden täyteistä päivää (ja toki joka ikisenä muunakin päivänä). Ja hienoa, että myös vammautuneet lapset oikeuksineen nostetaan esille!!


 
 

lauantai 9. marraskuuta 2013

Paljon Onnea Marika !!

 
 
 
Tänään 9.11.2013 täytät 13-vuotta!! Onnea Rakas Tyttäreni !!

Kuvia Marikan synttäri päivältä.

 
Väinö kissa taitaa olla kiinnostuneempi lahjojen avaamisesta! Kiire on repiä nauhoja pois. Ja sekös se Marikaa huvittaa :)
 
 
Ja uusi pipokin tuli Marikan jumpparilta lahjaksi. Jostain kumman syystä tää tietokone nyt kutistaa näitä valokuvia ja näin kiireellä kun koita näitä tänne sivuille laitella, niin en kerkiä perehtymään mikä moisen ilmiön taas aiheuttaa.
 
 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ja Jumala sanoi EI

 


Pyysin Jumalaa ottamaan pois ylpeyteni,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Minun tehtäväni ei ole ottaa pois,
mutta sinun tehtäväsi on luopua.”

Pyysin Jumalaa tekemään vammaisesta lapsestani ehjän,
ja Jumala sanoi:
"Ei. Hänen henkensä on eheä,
hänen ruumiinsa on vain väliaikainen."

Pyysin Jumalaa suomaan minulle kärsivällisyyttä,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Kärsivällisyys tulee koettelemuksista,
sitä ei suoda, se ansaitaan.”

Pyysin Jumalaa antamaan minulle onnea,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Minä annan siunausta,
onnesi sinun on itse rakennettava.”

Pyysin Jumalaa säästämään minut kivulta,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Kärsimykset vieroittavat sinua maailman huolista,
tuoden sinua lähemmäksi Minua.”

Pyysin Jumalaa kasvattamaan henkeäni,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Sinun on itse huolehdittava kasvamisestasi.
Minä karsin sinua saadakseni sinut kantamaan hedelmää.”

Pyysin Jumalaa kertomaan, rakastaako hän minua,
ja Jumala sanoi: 
"Kyllä. Minä annoin ainoan Poikani, joka kuoli puolestasi.
Tulet olemaan kerran taivaassa koska uskot."

Pyysin Jumalaa auttamaan minua
rakastamaan muita niin kuin Hän rakastaa minua,
ja Jumala sanoi:
”Lopultakin sinä ymmärrät.”

 - Claudia Minden Weisz (suom. Jussi Asunta, nyt mukaellen KK)
 
 
 
Tämän yllä olevan tekstin luin "Tallessa maailma" blogista (linkki sivuille blogi listallani) ja jotenkin se kolahti. Ajatuksia herättävä.
 


Pyhäinpäivänä

Viikonloppuna kävimme Marikan ja avustajansa kanssa hautausmaalla sytyttämässä kynttilät jo pois menneiden rakkaittemme haudalle. Pyhäinpäivästä on tullut itselle merkityksellinen päivä, kun on niitä omia ja rakkaita ihmisiä siellä haudalla käydä muistelemassa. Kun vielä vuosi sitten äitini ja lasteni mummo oli vielä keskuudessamme ja siitä yhteisen ajan lyhenemisestä ei ollut vielä tietoakaan. Kunnes 23.11.12 saimme armottoman diagnoosin...
 
Onneksi saimme yhdessä Marikan kanssa käydä kynttilät sytyttämässä. Viime viikolla ottamamme influenssarokotus toivottavasti suojaisi taas pahimmalta. Ja muutenkin toivomme vakaata ja tasaista oloa ja eloa.
 
 
 
**********
 

Kun
 joku jota
 rakastamme on
Taivaassa...
on pieni palanen
TAIVASTA
kotonamme.
 
**********

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Rippikouluun

Marika aloitti eilen rippikoulun <3 Ihana tuokio ja kohtaaminen Marikan rippipapin kanssa. Kerroimme kuulumisemme ja Marikan tarinan. Tunteikas ja antoisa kohtaaminen. Lopuksi oli laulutuokio ja Marikan oma hetki kuunnellen ja aistien.
 
Tapaamiset kerran kuussa nyyten tämän vuoden puolella. Keväälä sitten jatkuen.
 
Alapuolella linkki ihanaan lauluun, Onnellisesta tytöstä. Se on ihana kuvaus ja voinkin sen osoittaa Marikalle, pienelle tytölleni, joka on kasvamassa nuoreksi.
Ja pikkuveli jaksaa innoittaa, viihdyttää ja naurattaa.
 


 
 
 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Syksyisiä värejä

 
Syksyisissä ulkoilu reissuissa nauttii niin sielu kuin mielikin. Kauniit puiden väritykset antaa energiaa ja kauneudellaan antaa katsojilleen elämyksen jos toisenkin.
Marika jo ensimmäisiä kertoja ulkoilemassa flunssan jälkeen. Joka piti otteessaan sen pari viikkosen, alkuun jopa kuumeen kanssa. Mutta onneksi selvittiin ainakin tästä kotona!! Trakari on osottautunut enempi kuin kullan arvoiseksi näissä tilanteissa.

 
Joskus aina miettii, että osaisipa itsekin ottaa aina tän elon yhtä rennosti, kuin rakkaat kissa ystävämme tekevät! :)

 
Väinö kissa kasvaa tasaiseen tahtiin ja on aktiivisesti mukana Marikaa ilahduttamassa päivittäisillä touhuillaan. Tosin sit rentoutuukin säännöllisesti, mut yleensä aina siellä missä me ihmisetkin touhuamme. Väinöstä on kasvamassa hyvää vauhtia hyvä terapiakissa <3



tiistai 24. syyskuuta 2013

Flunssaa... :(

Nyt se sitten tuli meillekin, syksyn eka flunssa. Joonalla alkoi viikonloppuna ja Marikalla alkoi oireilla eilen illalla ja yö olikin jo sitten haastetta täynnä. Sanalla sanoen ahdistaa!
 
Tälläisinä hetkinä sitä miettii ja ihmettelee kaikenlaista. Ja yöllä yksin valvoessa, kaikki tuntuu monin kerroin kauheammilta ja ahdistavimmilta. Jos jotain hyvää koettaa kokemuksistaan etsiä, niin sen, että on nähnyt tehohoidossa, miten limaa poistetaan kun ihminen ei itse jaksa yskiä. Se taito on ollut kultaakin arvokkaammassa käytössä. Toivottavasti tästäkin selvittäis kotikonstein, ei voi kuin ristiä jälleen kerran (ties monennenko) kätensä kyynärpäitä myöten ristiin.
 
Siellä ruudun takana...Sielläkin saa muistaa, iltarukouksen jos toisenkin muodossa Marika neitosen puolesta. Kiitos jo etukäteen <3

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Omaishoitajan vapailla

 
 Viikonloppuna oli omaishoitajan vapaani. Marika jäi perjantai aamuna reippaana avustajansa kanssa kotiin, kun aamulla lähdettiin ajamaan Tampereelle. Seuraavaksi yöksi tuli sitten oma hoitajansa ja päivä vuorot teki sitten vielä kolmas.
Monesti aina omatunto soimaa, kun lähtee ja jättää Marikan kotiin. Mutta itsekin kaipaa välillä vapaata ilman sitä hoidon vastuuta, niin se vain on. Irti ottoa siitä arjen rutiineista ja rytmistä tiettyine toimineen. Marika tosin on tehnyt sen helpoksi sinäänsä. Sillä hän kyllä antaa ymmärtää, et mene sinä äiti vain välillä, niin jaksat taas sitten touhuta minun kanssani!! Lempeä hymy ja hyväksyvä silmänräpäys.  <3
 
No, tällä reissulla tosiaan matkamme suuntasi Tampereelle ja lauantai päivälle sattuikin mitä hienoin tilaisuus, lähinnä Joonan intohimo. Juna kyytiä oikein höyryveturilla!! Tampere-Nokia väli puksuteltiin ihan edes taas ihan oikean höyryveturin kyydissä ja ihka vanhoissa vaunuissa. Hieno oli kokemus!!
 

 
Hotelli huoneen ikkunasta olikin hulppeat näkymät, kun huoneemme oli 17. kerroksessa. Ja sää suosi vielä lähes kesäisellä lämmöllään. Auringon laskettua illasta tosin sai vetää takkia jo kummasti päälleen. Ulkona käytiin illasta sitten syömässä ja nautittiin vain kiireisten ihmisten vauhdikkaista askelista, kun itse kukin vilisti ties mihin kiireisin askelin pitkin Hämeenkatua. Itse vain istuskellen ja nauttien.


 

Ja kotiin oli taas kiva palata. Aurinkoinen ja hyvän tuulinen tytön tyllerö Marika oli meitä vastassa. Tosin ikävä oli varmaan molemmin puoleinen, vaikka sen pari vuorokautta poikessa vain oltiinkin.
 
 

 
Ja olihan nuo kissa ystävätkin vanhemman tyttären hoidossa selvinneet mukavasti. Kovasti vain tuntui näillä nuorimmilla viiksekkäillä olevan asiaa kun sisälle tultiin. Ikään kuin kuulumisiaan olisivat juoruilleet ;)
 



keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Pientä pohdintaa

Niin, sitä tosiaan itsekin välillä pohtii ja ajattelee, et miksi sitä tänne kirjoittelee! Mut se vertaistensa löytäminenhän se on ollut se alulle paneva voima silloin jo kun vuonna 2004 ensimmäisiä sivuja vanhimman tyttären kanssa väsättiin. Ja kylläpä sitä netin kautta on löytynyt ne vertaiset! Ja todellakin varmaan ihanimpia ihmisiä ja perheitä on löytänyt.
 
 
Oman onnettomuutemme sattuessa silloin 2003 huhtikuussa, ei ollut tietoakaan vastaavan läpi käyneistä. Tapaturmia toki sattunut, mutta lapset sittemmin kuntoutuneet onneksi ihan kivasti. Mutta kun oma lapsi ei kuntoutunutkaan, ei vuodessa, ei kahdessa, aikä vielä kymmenessäkään...
Jotenkin jopa pelotti se tieto, et jos jonkun löytäisikin, että miten on selvinnyt ja toipunut.
 
Mutta sitten jossain vaiheessa meidät sitten löytikin juuri blogin kautta perhe vuonna 2006, jolloin ensimmäisen kerran tunsi, että on todella kohdannut vertaisensa. Pystyi kertomaan Marikan vaiheita ja vähän auttamaan kurkistuksessa tulevaan, mitä voi olla tulollaan. Et kaiken aluun karmeudesta voikin selvitä. Samanlainen tapaus kuin muutoin hyvin pitkälti oli heidän lapsensa tarina. Sinne kauas teille  <3 <3, tunnistatte varmaan itsenne :)
 
Ja vuosien mittaan aina aika ajoin on tullut uusia perheitä tavalla tai toisella tutuiksi, perhekurssien ym. kautta. Ja moni on jäänytkin naamakirjassa tai vastaavissa kulkemaan rinnalla, pitkistä maantieteellistä välimatkoista huolimatta.
 
Toki kuluneet vuodet on aika ajoin vetäneet maton jalkojen alta ja muistuttaneet elämän hairaudesta. Turussa keväällä 2011 tehty skolioosileikkaus yhtenä raja pyykkinä ja viime kesäinen haimatulehdus... Ahdistavuudessaan niitä onnettomuus vuoden tasoisia sairaala reissuja. Jolloin ihmisestä revitään se kaikkein herkin rikki, sydän johon sattuu, se henkinen taakka jo rupeaa tuntumaan fyysisinä oireina. Silloin joutuu käymään sellaista prässiä läpi, että ihmetellä välillä pitää, että ylipäänsä tolpillaan niistä on selvinnyt!!
 
Niin, siinäpä pientä pohdiskelua ja ajatusta siitä miksi täällä kirjoittelen.
Ja ihan siis kiva olisi, jos pienesti aina jotain omaa pohdintaasikin vaikka tänne jättäisit. Oletpa sitten samanlaista kokenut tai muuten asia sinua koskettanut.
 
 
 




maanantai 2. syyskuuta 2013

Sadepäivän viettoa

Tänään sellainen typillinen päivä, kun ei kehtaa mitään. Avustaja palasi lomaltaan töihin, niin ompa vetämätön olo. Tehtävien siirto hallittuihin käsiin ja itse voi huokaista ja olla vain. Ja siihen vesisadetta katto peltiä rummuttamassa, niin siinäpä ainekset velttoilulle. Mut ehkäpä sitä omaishoitajakin saa välistä ottaa rennosti!! Ei kun kumpparit ja sadetakki päälle ja koiran kanssa metsään. Vanhimman tyttären keittämät kahvit ja piirakan tuoksu kotona palatessa, siinäpä mukavat eväät sade päivälle.
 
Muutamat puhelut ja apuväline ihmisen käynti kotona kattoo muutostyö tarpeen, onko todellinen vaiko vain äidin kuvitelmaa. Mut oli todellinen, ei käynyt siis turhaan.
 
Mietintää, millaisetkohan ihmiset lukevat toisten blogeja!!? Sellaiset joita et tunne vaiko tunnen, siinäpä vasta kysymys.
Ja jos lukisi, niin miksi lukisi juuri tätä?
Jätäpä piruuttasi vaikka anonyyminä viesti, ihan mielenkiinnosta.
 
Meiltä Marikan kanssa joka tapauksessa, terveiset Sinulle :)
 
 
 
 

lauantai 31. elokuuta 2013

Syksyn tuntua







 


Marikan kontrolli käynnit takana ja kuntoutuskokouskin takana päin. Vielä palvelusuunnitelma palaveri jahka saadaan aika kaikille sopimaan samaan aikaan. Sitten paperipinoa menenään vakuutusyhtiöön. Terapia jatkot sit ratkennee loppu vuodesta.

Eilen olikin kaupungilla Joen Yö. Sinne ei nyt luonnollisestikaan menty, mut vietimme täällä kotona kynttilöiden valossa ja tunnelmassa iltaa. Ja kyllähän tuo illasta jo yhdeksän jälkeen oli kivan näköistä, kun kynttilät tuikkivat lyhdyissään.




Syksy onkin ihan ihanaa aikaa vaikka illat pimeneekin. Kynttilöillä saa mukavaa lämpöä ja tunnelmaa iltojen iloksi. Ja kunhan pääsee ilmojen viilentyessä lämmittämään uunia ja takkaa. Ei kun villasukat jalkaan ja nautitaan. :)




Niin, omalla kohdallani teinkin ratkaisun ja otin äitini tyttönimen käyttöön. Päätös tuli 21.8 postissa, että nimi on myönnetty. Ei ihan niin yleinen nimi näillä kulmilla nyt olekaan, kuin aviosta saamani nimi oli. Mut ihan hyvä olo asian myötä ja perheellekin kun passas, niin nytpä voin kantaa äitini puolen suvun muistoa :)




Et tälläistä tällä kertaa maan ja taivaan välillä. Pihamme vaahterakin jo punastelee kauniisti!


torstai 15. elokuuta 2013

Neuleita ja kissoja

Neuleet on sit kaivettu taas esiin. Edellisen kevään viimeiset sukat valmiina ja uutta olen kerenny aloittamaan reilun puolen verran tekemään. Mut siitäpä se taas jatkuu. Tarkkasilmäiset ja oikeet neulojat älkää suurennelko kuvia. Sillä tuskin on kantapää ihan oikeaoppinen, mut sitäkin suuremmalla tunteella tehty! Ja tunnetta on tosiaan mukana, sillä AINA kun elämä on kokeillut voimia, niin silloin mulla puikot heiluu. Mut ei siis välttämättä edellytä sitä, että elämä olisi kovaa, et sukkia tulisi, mut varsinkin silloin niitä tulee, kun mieli on koetuksella.
 
Ja perheemme kisamiehet pääsee taas tänne edustamaan omalla persoonallaan. Niistä itse asiassa voisi tehdä ihan oman blogin, niin persoonia ne ovat, mut kulkekoon nyt tässä kaiken muun seassa, aina aika ajoin niistäkin sitten kuuluu. Terapeutteja kun ovat jokainen. Mistähän lie moinen, et meille jotenkin siunautuu omanlaisiaan persoonia. Alakuvassa keväällä eläinten vihreimmille niityille siirtynyt Nessu (oik.puoleinen), joka oli varmasti jo filosofi kissan puvussa. Ja sit tämä Väinö "Väne" (vas.puoleinen), joka on just tuollainen silmäniskijä tyyppi oikeestikin ! Kaapo ragdoll kissa yläkuvassa oik.alhaalla. niin lutuinen tyyppi, et toista ei ole. Ja valkoinen Kissa nimeltään kissa, bodaaja ja oman arvonsa tietävä herra 14v.

Nytpä lähden käymään kaupungilla ja viemään uuden hakemuksen erääseen jutskaan. Siitäpä sitten myöhemmin, kunhan asia ratkeaa. ;)
 
Marikan sairaalan kontrolliin vielä viikko. Omallalaillaan jännittää... Mut sit taas toisaalta, jospa se sit taas siitä. On vain onnellinen kun kotona pärjätään ja on pärjätty, siitä olen kiitollinen ollut. Ihana pikkuneiti mulla on joka tapauksessa ja hänen vuokseen ja puolestaan tekeepi näin äiti ihmisenä aika paljon. Välillä itsekin ihmetellen omia voima varojaan.
 
Mut ihanaa päivää kaikille tasapuolisesti ja syksyn ihania vipoja sinne sun tänne :)
 
 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Vesisadetta

Tänään onkin satanut sanan varsinaisessa merkityksessä. Tosin äsken kävin koiran kans lenkillä, kun Marikan hoitaja tuli töihin. Niin eipä se sade niin pahalta tuntunut, kun en onneks sokerista kuitenkaan ole ;) Tuli vain jotenkin syksyfiilis. Ehkä siihen osaltaan vaikuttaa myös se että Marikan ja Joonan koulutkin on nyt alkaneet. Mut ei paha, ei ollenkaan! Nythän pääsee iltojen pimetessä taas lempi puuhaansa, eli kynttilöiden polttoon.

Eilen tuli muuten puolivuotta kuluneeksi äitini kuolemasta. Jotenkin eilen tuli erityisesti mietittyä taas sitä viimeistä iltaa hänen rinnallaan. Sitä, miten ihminen ensin on ja sitten ei olekaan. Se viimeinen hengen veto on omanlaisensa ja hiljainen ulos puhallus sen jälkeen, sitten ei mitään.... Noh, tästä voisi kirjoittaa taas tovin tekstiä. Mutta kun se menettämisen pelko on ollut läsnä turhan monta kertaa, niin sitä on pienessä mielessään aika ajoin käynyt analysoimaan.
Jos ei muuta ole oppinut, niin ainakin nauttimaan jokaisesta päivästä juuri sellaisena kuin se kulloinkin annetaan. Myös ne sateiset ja röppöiset kelit on omallalailla kauniita ja voimauttavia.
Marika tyttönen tänään touhuilee hoitajansa kanssa ja minä lähden sisareni kanssa tyhjentämään vanhempieni asuntoa viimeisistä tavaroista. Omanlaisensa surutyö lapsuudenkodista luopuminenkin näköjään aiheuttaa. Taas se lopullisuus siinä. Mut on onneksi albumi tolkulla valokuvia ja omassa mielessä ja sielun sopukoissa muistot <3

maanantai 12. elokuuta 2013

Uutta blogia pukkaa...

Josko sitä kokeilisi toisenlaista blogi pohjaa. Mut menee varmaankin taas opetellessa tovin aikaa. No, mut hiljaa hyvä tulee. :)
 
Kaikenlaisaia ajatuksia ja mietteitä jos kirjoittelisi. Siitä, mitä on ollut ja koettu ja koetaan.
 
Millaista on kun saa ensin terveen lapsen, odotetun sellaisen ja sitten yhtä äkkiä, silmänräpäys ja kaikki muuttuu ja lopullisesti. Kun ensin terve ja eloisa lapsi vammautuu vakavasti ja lopullisesti. Mitä kaikkea hän on joutunut läpi käymään. Kipua ja pelkoa. Uusia sairauksia vuosien kuluessa. Ja koetat siinä vain uskoa johonkin tarkoitukseen...
 
Oma rakas tyttäreni Marika Mette Marjut, syntyi 9.11.2000
 
 
 
 
Hän kasvoi ja kehittyi normaalisti ja oli puhelias ja touhukas pikkuneiti aina 3. huhtikuuta 2003 asti.