Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tammikuun kuulumisia


Marika päässyt nyt pitkästä aikaa pyöräilemään. Jumppa tuokion jälkeen rentoutetaan neitokaista vielä pyöräilyllä. Ja ilme kertookin enempi kuin tuhat sanaa, kivaa näyttäisi olevan :) 

Flunssa on nyt pyörinyt vielä hallittuna muotona perheessämme. Joona ensimmäisenä, sitten Marikassa ja nyt sitten itselläni! Toivottavasti ahkerat höyryhengittelyt pitäisi Marikalla taudin hillitympänä ja pärjäiltäis kotikonstein...




 Kissa herroista taas kuvia.
 Väinö kuvassa joulukorttien kirjoitus urakan aikaan. Väinö halusi osallistua tuohon tapahtumaan omalla panoksellaan ja antoi kortteja altansa sitä mukaa kun mietittiin kenelle seuraava kortti kirjoitetaan :)



Kissamme nimeltään Kissa sitten oma peräisine nukkuma asentoineen. 


Oma rentoutumis ja mielen nollaus paikka, eli avanto ja tässä taisi olla pakkasta yli -20 astetta ja auringon lasku menossa. Oma lapsuuden aikainen uimaranta, onkin nytten paikka jonne ajan vähän kauempaakin rentoutumaan ja hakemaan vastustuskykyä toivottavasti flunssien ym. kulkulaisten  varalle.
Ihaninta, että avantoon olen saanut houkuteltua myös puolisoni, joka jo käynyt kanssani useamman vuoden. Ja nyt uusimmat innostuneet harrastajat esikoinen ja kuopus!! Esikoinen pääsee tosin täällä meidän kanssa käymään vain silloin, kun opinnoiltaan täällä päin on käymässä, mutta harrastus on sen verran vienyt mukanaan, että hän jatkaakin sitten taas sisareni kanssa avantouintia myös Tampereella. Mukava piristys ruiske opintojen vastapainona.


Monenlaisia ajatuksia on herännyt ja joutunut taas pohtimaan elämän heitellessä milloin ketäkin, läheisiäkin vakavien asioiden ääreen. Oman terveyden ollessa koetuksella. Mutta vaikutusten ollessa myös muihin läheisiin voimakkaita.
Hyvä kun kerkiää toipua ja kasata palaset kuta kuinkin järjestyksen edellisen koettelemuksen jäljiltä, niin jo jokin uusi myrsky astuu elämään. 
No, pitää vain koettaa jaksaa luottaa, että elämä kantaa ja kellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa ( kukahan tuonkin sanonnan on keksinyt?)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vuosi vaihtunut uuteen


Niin se vain aika menee, eikä muuta voi. Sinäänsä ihan hyvä asia. On pärjäilty kotona Marikan kans, se on tärkeintä!! 
Joulu meni hurahtaen ohi, vaikka ensin sitä odoteltiin taas viikko tolkulla ja vuosikin vaihtui leppoisasti lasten kanssa perinteiset raketit paukutellen.





Uusia perinteitä luoden mummon haudalla käyden aattona kynttilät sytyttelemässä ja muistelemassa.
Tähän voisi liittääkin osan yhden joulutervehdyksen sisältöön kuulunutta tekstiä, joka lämmitti sydäntä;

"Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien.
Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan.
Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen!
Helmassani kantaa itse taivastako saan."

"Täällä kaikkiin päiviin tuo ilo taivaallinen,
lempeyttä, rakkautta silmiin ihmiste.
Sanat, jotka kuulin, ne unohdu ei koskaan.
Vaikka mitä tulkoon,niistä aina voimaa saan."

Laulu; Taivas sylissäni

Paljon kaikenlaisia mietteitä ja ajatuksia herättäen, siitä mitä on läpi käyty ja mistä taas selvitty. Kiitollisuus siitä, että joku on kuitenkin huolta pitänyt taas menneenkin vuoden ja toivottavasti huolehtien myös tästä uudesta vuodesta.