Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

perjantai 24. lokakuuta 2014

Motivaatio hukassa...

Eipä ole tullut kirjoiteltua. Liekö se, et ei ole aikaa vai muuten vain tökkii. Itse asiassa blogia olen pitänyt jo 10 vuotta. Ja alkuperäinen syy oli löytää muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia perheitä. Ja tovihan siihen meni, kun ensimmäinen tapaturmaisesti lapsensa vammautumisen kokenut äiti laittoi sähköpostia. Lapsen vammat samaa luokkaa kuin Marikallakin. Tuo kontakti oli ja on ollut tärkeä, vaikka yhteydenpito ei jatkuvaa olekaan. Muitakin sitten löytynyt myöhemmin perhekurssien kautta.


Nyt on kontaktit luotu ja voikin sanoa, että laatu korvaa määrän. Ja onneksi meitä ei ole ihan joka oksalla ja edes liekö joka sairaanhoitopiirissäkään.


Sillä väitämpä, että on vähän eri asia kun lapsi on ensin terve ja vammautuu äkillisesti, vakavasti ja lopullisesti. Kuin, että lapsi on syntyessään vammautunut tai sairauden seurauksena taantuu iän myötä tai ei kehitykään odotetussa järjestyksessä ja ajassa. Mutta tästäkinhän saa olla erimieltä!


Mutta siis, elo heittelee. Tehden siitä välillä haasteellisempaa ja toisinaan antaa hetken hengähtää. Mut jostain syystä nyt ei nappaa ajatus, että niitä täällä kovin purkaisin. Kirjoittelen kun ja jos milloin siltä tuntuu.
Talvisen pirtsakoita pakkaspäiviä toivon ja villasukkia lupaan tehdä taas ihan riesaksi asti! ;)

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Syksyn satoa.


Edellisen kirjoituksen kommentteihin oli tullut kyselyä "yskityskoneesta", niin nappasimpa siitä kuvankin. Eli tälläinen laitehan se on. Laitteessa itsessään nimi Cough Assist. Laite puhaltaa ilmaa keuhkoihin, jolloin rintakehä laajenee ja sit se vetäisee sitä pois päin laitteeseen asetettujen säätöjen mukaisesti, kuin yskäisten ja sitten pitää pienen tauon. Marikalle tuo letku laitetaan suoraan trakeostomiaan sisäänhengityksen aikana, sit se kone uloshengittää ja pitää tauon. Näin toistetaan 5 kertaa ja limaa voi imeä sitä noustessa välillä pois. Toistoja tehdään 3 kertaa.



Tässä omia näperryksiäni ja tekosia. Olen koettanut tän kesän aikana istutella etupihamme kivikkoon erinlaisia kivikkokasveja ja nyt laitoin myös sipuleita, että keväällä olisi sitten lumien sulettua toivottavasti kevään ensi kukkasia nousemassa kivien lomasta. Älkää oikeat puutarhurit edes katsoko, varmaan kaikki etiketti virheet on tehty, mut mukavaa oli ja se lienee pääasia. Kevätpä se sit näyttää mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään.





Ja metsälenkkejä, niitähän sitä on harrastettu enempi kuin laki sallii. Mut niin se vain menee, et siellä on ihmisen hyvä olla. Kulkea ja kuunnella. Olla ja ihmetellä. Monet omat lääkärireissut välttää moisella puuhastelulla.





Ja ettei nyt elämä ihan taspaksua olisi. Niin nuorin kissamiehemme Väinö, otti ja sairastui. Parisen viikkoa sitten piti eläinlääkäriin Väinö pikaiseen saada. Kuin ollakaan virtsansakkahan se sielläkin ongelmia aiheutteli. Ja viiden päivän päästä ensimmäisestä käynnistä uudestaan lääkäriin. Sit pitikin jo katetri jättää paikalleen rakon tyhjenemisen varmistamiseksi. Toissa päivänä sitten ompeleet katetrin kiinnityksestä poistelin. Muutama naarmu nyt sitten löytyykin selästä ja reisistä. Kissaystävämme syö antibiootikuuria, kortisonia ja nesteenpoistolääkkeitä. Hoidan ja hellin ja koetan saada terveeksi tämänkin pienen elämäämme rikastuttavan karvapalleron. Niin ja loppu elämän ruokavalio. Ei syödäkään enää Latzia ja Kite Kattia.