Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Katsaus kuluneeseen vuoteen

 
Niinhän tässä on vuosi vierähtänyt. Vähän jo reilukin, kun kotiin KYS:stä 16.12.14 päästiin. Varpaillaan alkuun pitkänkin matkaa. Pikku hiljaa uskaltaen vähän henkäistäkin. Parit flunssat tän vuoden saldona, joista tämä syksyinen veti mehut ainakin äidistä aika tehokkaasti. Apuja saatiin tosi huonosti. Avustajan kans oikeastaan tehden tehokasta limaisuuden hoitoa (kostutukset, valutushoidot, täristelyt ja taputtelut) sit lopulta selvittiin. Ja ilman yskityskonetta, liekkö ois selvittykään!! Itse nukuin päivällä, milloin sai nukutuksi ja muutaman yön valvoi avustajakin, et edes välillä sai vähän huokaista.
 
Muuten selvitty onneksi kotona. Ensi vuoden puolella on sit kontrollia ja tutkimuksia munuaisten tilanteesta. Ja se onkin sit oma stressin paikka!! Pitää koettaa olla vielä hirveästi ajattelematta koko asiaa...
 
Itsestäni tuli orpo, kun vanhemmistani viimeisinkin nukkui pois marraskuussa. Siinä oma kasvun paikka, kun ei ole niitä vanhempiakaan enää sitten joille jakaa sitä omaa tuskaansa ja saada heiltä sitä rohkaisua ja lohtua. Kuitenkin voimissaan kun he oli, niin isona apuna ja tukena he paljon aikoinaan olivat. Jospa he sieltä pilvenhattaralta meitä pitäisi silmällä.
 
Kesä oli mitä oli sateineen ja taitaa talvikin olla omanlaisensa. Mut siellä seassahan sitä vain porskutellaan, kukin tavallaan.
 
Vanhimmat lapsoset tulee nyt jouluksi taas onneksi kotiin opiskelujensa parista. Ja toivottavasti saadaan viettää rauhallinen ja lupsakka joulun aika. Kinkun paistoineen ja leipomisineen. Käydä sytyttämässä kynttilät haudoilla ja hiljentyä omien rakkaitten kanssa joulun sanoman äärelle.
 
 
 

Tähdet pienet

 Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
– Z.Topelius –

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kuvaukset 14.12.15



Mahtava kuvauspäivä Korpilumon toimesta. Avustajana mm. Kaarna koira. Yhteys löytyi Marikan ja Kaarnan välille välittömästi. 

Polulla



Ilon ja riemun määrä oli rajaton. Marika nautti kuvauksista joka solullaan.




Kaarna, ihana avustajakoira oli mukana kuvauksissa ja oli niiiiin hellä ja varovainen kun Marikan lähelle hänet pyydettiin kuvaan. Marika nautti Kaarnan läheisyydestä ja kosketuksesta.


Kuvin ilman sanoja...


Kuva kerrallaan....



14.12.15 Marika <3