Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Sateen ropinaa ja tassujen vilinää

Sitäpä se on ollut, tämä mennyt heinäkuu. Sadetta jota tuntuu riittäneen jokaiselle päivälle. Mutta tärkeintä taas kerran, että kotona on saatu olla. Välillä tosin mielessä pyörii, mitä sinne Marikan munuaisille kuuluu. Mutta eipä se auta kuin olla ja odotella, jos jotakin ilmaantuu. Kun ei kontrollejakaan ole minnekään.
 
Haasteita tuonut ja tuo tämä nykyinen omien vapaitteni aikainen hoitojärjestely. Ei ole mutkatonta ei ja kun vielä aisoissa ihminen joka tykkää pistää pakkaa sekaisin. Mutta vastuunsahan se kantaa jos virheitä tekevät. Tästä voisi taas kertoa pitemmänkin tarinan, mut katsotaan miten syksyinen palaveri menee, et avaanko sitten sanaisen arkkuni täällä julkisesti. Nääs ihan mielivaltaista touhua välillä tämä viranomaisten kanssa asioista sopiminen. Olen luullut, et kun jotakin sovitaan, niin se pidetään, mutta ei, näillä on omat sääntönsä. Olen vain aina ymmärtänyt väärin....
 
No joo, jotain mukavaakin. Perheemme lisääntyi uudella kissamiehellä. Ja onkin niiiiiin suloinen pakkaus, että suurimmat verenpaineet saa jo sitä rutistelemalla laskemaan. Kalle on pojan nimi ja rotu ragdoll, sininen tabby colorpoint. Ikää tällä hetkellä 18 viikkoa. 




 
 
 
 Kotona on pällistelty nyt kesästä sellaiset vajaat neljä viikkoa, kahdessa pätkässä. Avustajan lomien ajan. Loma reissuja oli just se tasan kaksi ja 2 vrk per loma. Et voimauduppa siinä sitten syksyä ja tulevaa talvea odotellen. Katotaan kauanko nuppi kestää vai onko sittenkin selkä joka ekana sanoo sopimuksensa irti.

 
 
 
Mut miepä olen onneks syksy immeisiä ja odotan pimeneviä iltoja ja nautin uhallakin siitä, et tänään on täysikuu ;)