Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

maanantai 2. syyskuuta 2013

Sadepäivän viettoa

Tänään sellainen typillinen päivä, kun ei kehtaa mitään. Avustaja palasi lomaltaan töihin, niin ompa vetämätön olo. Tehtävien siirto hallittuihin käsiin ja itse voi huokaista ja olla vain. Ja siihen vesisadetta katto peltiä rummuttamassa, niin siinäpä ainekset velttoilulle. Mut ehkäpä sitä omaishoitajakin saa välistä ottaa rennosti!! Ei kun kumpparit ja sadetakki päälle ja koiran kanssa metsään. Vanhimman tyttären keittämät kahvit ja piirakan tuoksu kotona palatessa, siinäpä mukavat eväät sade päivälle.
 
Muutamat puhelut ja apuväline ihmisen käynti kotona kattoo muutostyö tarpeen, onko todellinen vaiko vain äidin kuvitelmaa. Mut oli todellinen, ei käynyt siis turhaan.
 
Mietintää, millaisetkohan ihmiset lukevat toisten blogeja!!? Sellaiset joita et tunne vaiko tunnen, siinäpä vasta kysymys.
Ja jos lukisi, niin miksi lukisi juuri tätä?
Jätäpä piruuttasi vaikka anonyyminä viesti, ihan mielenkiinnosta.
 
Meiltä Marikan kanssa joka tapauksessa, terveiset Sinulle :)
 
 
 
 

13 kommenttia:

  1. Hei!
    Ekaa kertaa tänne eksyin, tulen uudelleenkin :)
    Itsellä 3 lasta ja elämä puuhakasta, kai se on kaikilla...
    Terkkuja Espoosta!

    Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Kun nyt kerran kysyit, niin... :-) Täällä yksi tuntematon lueskelija, tai tutun tuttu - sain vinkin blogistasi joskus aikoja sitten yhdessä keskusteluryhmässä henkilöltä, joka ymmärtääkseni on sinulle tuttu. Itselläni on viime viikolla 10 vuotta täyttänyt INCL-tyttö, joten erityisten pikkutyttöjen kuulumiset kiinnostaa :-)

    Taivaan Isän siunausta toivotan teille!

    VastaaPoista
  3. Kiitos viesteistänne!! :) Ilahduttaa, kun joku viitsii jättää jälkeä käynnistään. Edes pientäkin. Kun kävijä laskuri kuitenkin kertoo kävijöistä, mutta sitten harva käynnistään jättää jälkeä :(

    Vertaistuen toivossahan sitä itsekin aikoinaan blogia rupesin pitämään, jo itse asiassa vuonna 2004 ensimmäistä kertaa. Sit vain on siirtynyt eri blogi pohjiin, hakien helpompaa ja muokattavampaa blogia.

    Sitä kun on aika yksinäinen omine kokemuksineen. Näitä Marikanlailla terveestä lapsesta yht äkkiä vammautuneita lapsia kun ei ole ihan joka nurkalla, toisaalta onneksi!! Ne vertaiset jotka tietää ja tuntee, on kaikki turhan kaukana!! Ei jää kuin tämä tapa koettaa löytää muita tai tulla itse löydetyksi. Erityislapsen vanhemmuus kun tuo kuitenkin ne omat haasteensa, huolet ja pelot, niin kun sit saa yhteyksiä niihin, joilla on samoja murheita ja huolia, niin keventää jo sitä olotilaa. Voi jakaa omia kokemuksiaan ja saada toisilta taas vinkkejä, ei kaikkien tarvise keksiä samoja asioita montaa kertaa :)

    VastaaPoista
  4. Hei! Olen seurannut teidän touhuja ja Marikan vaiheita jo pari vuotta säännöllisesti mutta hiljaisesti :) Eksyin edelliseen blogiisi kun etsin tietoa jotain kurssia varten, ja huomasin palaavani aina uudelleen katsomaan suloisen tyttösi kuvia: tämä hymytyttö hurmaa ja jää mieleen! Olen aina ollut kiinnostunut erityislasten asioista ja toimin tällä hetkellä puheterapeuttina, lähes unelma-ammatissani. Blogissasi viehättävät Marikan kuulumisten lisäksi ihanat kissa-postaukset, koska olen itsekin kahden karvatassun (ja kahden ihmislapsen) ihmisäiti!

    Kaikkea hyvää teille ja tunnelmallista syksyä! <3

    -McVillasukka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan...

      Ja kiva kun nyt jätit viestiäsi. Se kuitenkin on itsellekin mukava, kun silloin tällöin joku vastine on tullut omaan kirjoitukseen. Ei ihan tyhjälle ruudulle kirjoittele ja saa vähän vasta kaikua sieltä ruudun takaa :)

      Joo, kissathan on Marikan ja minun heikkous ;) Marika tykkäsi jo pienenä ja terveenä tyttönä ollessaan kissoista ja täällä nyt kotona onkin 14v adoptiopoika, joka on ollut meillä 4v ja sitten Marikan oma valitsema kissa, joka otettiin silloin kun Marika oli vajaa 2v. Ja sitten nyt nämä nuoret pojat Kaapo 1v 5 kk ja Väinö 6 kk, jotka ovat vanhempien opissa. Meidän viisaintakin viisain kissa Nessu 12 v menehtyi helmikuussa 2013. Väinö tuli vähän Nessun paikkaa ottamaan, et tasapaino säilyy kissa yhteisössä ;)
      Totuushan on, että lemmikithän ne tuo sitä tasapainoa tähän ihmisen mielen koukeroihin. Monet kerrat on kun yöllä on milloin joutunut Marikaa hoitamaan ja vointia seurailemaan, niin kissathan ne siinä on kaverina ja jaksavat valvoa. Istuvat Marikan jalkopäässä ja osaltaan koettavat huolehtia ja hoitaa.
      Ja muistampa itse asiassa sellaisenkin ihan taipaleemme alku ajoilta, kun Marika sai tannoin yöllä epilepsiakohtauksia, niin perheemme koira tuli ja herätti minut, ennen kun kohtaus kerkesi mennä liian pitkälle!!! Et kyllä ne on sellaisia epeleitä nää karvaturrit :) Ei olleenkaan turhaa porukkaa!
      Välillä Marikan hoitajan kanssa leikkiä laskettukin, et pitäis töihin pistää nämä tassulliset jonnekin, kun on kehittynyt sellaiset tuntosarvet, et korvaavat monesti piuhat ja monitorit. Itse asiassa, leikki on tosi tilanteessa kyllä aina kaukan!!!

      Poista
  5. Hei,

    löysin blogisi tästä kaikesta-blogin kautta.Työskentelen erityisten (ihanien) lasten parissa ja minulle on tärkeä kuunnella kauttasi äidin ajatuksia ja fiiliksiä.Kun ikävä kyllä siihen jää liian vähän mahdollisuuksia työn tohinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi! Aika ajoin tuntojani ja Marikan kuulumisia kirjoittelen. Nyt flunssasta toipuiltu ja kiitollisena siitä, et kotikonstein selvitty... :)

      Poista
  6. Heippa!
    Ekaa kertaa eksyin sivuillesi ja alankin samantien lukemaa mitä täältä löytyy (: tsemppiä elämään <3

    VastaaPoista
  7. Kiva kun eksyit :) Tää on vain meidän elämää, kohtalo joka mullisti pienen tytön maailman ja samalla meidän vanhempienkin. Välillä selviytymistä ja välillä niin mustaa ja synkkää, pelkoa ja ahdistusta. Mutta pääsääntöisesti nauttimista elämästä hetki kerrallaan ja jokaisesta hyvästä päivästä kiitollisena ja nöyränä.

    VastaaPoista
  8. Oon 14- vuotias tyttö ja huomasin blogin Facebookin avulla. Mutta voimia, jaksamista ja lämmin halaus täältä itä-suomesta<3

    VastaaPoista
  9. 12 vuotias tyttö kirjoittelee terveisiä Lieksasta :) löysin blogisi iltalehden kautta ja olen lukenut blogia jo päivän ajan :D

    Lämpimät halaukset ja jaksamisia sinne teille :) kerro myös Marikalle terveiset ja halaa häntä mun puolesta <3

    Terkuin: Emilia

    VastaaPoista
  10. Hei! Täällä blogia lueskelee kolmenkympin hujakoilla oleva nainen jota kiinnostaa erilaiset elämäntarinat :) Tämä blogi päätyi joskus jotakin kautta suosikeihin ajatuksella "mielenkiintoinen blogi, luen sitten kun ehdin". Kesälomalla näköjään ehtii... :) Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista