Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

torstai 21. marraskuuta 2013

Totinen tyttö...


Huomenna on sairaalassa käynti päivä. Marikan osteoporoosin hoitoon kuuluvan lääkkeen tiputus suonen sisäisesti (i.v.) . Olen Maikalle jo puhunut, et perjantaina sitten aamusta taksi tulee hakemaan ja viemään meidät sairaalaan. Eipä voisi olla totisempaa tyttöä taas kuin nytten on... Jumpparikin huomasi aamulla käydessään, et missäs ne hymyt lymyilee, kun ei olekaan aurinkoinen ilme tytöllä kasvoillaan.
 
Mitä ihmettä tuo pieni tyttö pohtiikaan ja mitä muistoja, tuntoja, ahdistusta ja pelkoa se sana sairaala jo hänessä herättää. Eipä silti, ei se itsellekään ole mikään lempi paikka käydä. Kun kaikki äänet, hajut, hissin surinat, ovien kolahdukset, askeleet, kaikki mitä siellä kuulee ja näkee tuo aina hyvin mieliin ne hetket, jolloin siellä ollaan oltu hyvin vaikeissa olosuhteissa.
 
No, mutta onneksi se huominen on vain käynti, sovittu ja suunniteltu sellainen. Lupasin Marikalle et otetaan joku DVD-elokuva ja pikku DVD laite mukaan ja katsotaan joku kiva elokuva sillä aikaa, kun se lääke sinne suoneen tiputetaan. Ja sit taas tuttu ja turvallinen luottotaksi tuleekin jo kyyditsemään takaisin kotiin :)
 
Luotetaan, että Luoja pitää huolen, et pärjäillään taas seuraavaan kontrolliin ja lääkkeen tiputukseen kotona.
 


7 kommenttia:

  1. Hei.
    Toivottavasti päivä meni hyvin ja olette taas turvallisesti kotona.
    Iloista joulun odotusta.
    Terveisin Maija ja Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona ollaan :) Marika oli taas kerran urheaakin urheampi, kun ei meinannut tipalle suonta löytyä, mut lopulta löytyi, kiitos taitavan lääkärin! Helinä keijua katseltiin Marikan matka DVD:ltä sillä aikaa, kun lääke tippui.
      Teille myös sinne kaikkea hyvää ja piparin tuoksuista joulun alus aikaa! Marikalta lämpöinen hymy Lauralle! <3

      Poista
  2. Kiitos blogistasi! <3 Ensimmäistä kertaa kommentoin nyt; jotenkin niin sanattomaksi olen jäänyt lukiessani Marikan tarinaa.

    Kaikkea hyvää teidän perheelle! Ihana tyttö on teillä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi :) Kiva kun joku aina jättää viestiä.

      Sanaton olo on monesti itsellänikin, kun viereltä on vain joutunut seuraamaan monia Marikan läpi käymiä asioita menneiden vuosien aikana. Suru ja murhe on lapsen puolesta... Kun kuitenkin ensin Luoja soi syntyä terveenä ja touhukkaana neitinä... Monesti kun näkee Marikan ikäisiä tyttöjä, nyt jo siis ylä-aste ikäisiä tyttösiä, niin monesti käy mielessä, et siellä se Marikakin kavereidensa kanssa menisi ja touhuisi, jos...

      Mutta, se on tyytyminen tähän annettuun kohtaloon, niin lapsen, kuin perheen ja äidinkin. Oltava tukena ja rohkaisijana näissäkin annetuissa kohtaloissa. Koettaa nähdä se hyvä mitä on ja nauttia jokaisesta päivästä, mikä on ilman sairauksien tuomaa huolta ja murhetta.

      Marika itsessään on niin positiivinen ja iloinen, että siinä hänen rinnallaan on hyvä itsekin nauttia hänen aurinkoisesta olemuksestaan. :) Ja luottaa, että elämä kantaa, päivän kerrallaan.

      Poista
  3. Urhealle Marikalle terveisiä ja joulunodotusta. Ja kaunis kiitos äitille, kun kerrot Marikan tarinan. Katsoin Marikasta kertovan elokuvan ja hiljaiseksi vetää monella monella tavalla... tavallaan jopa eniten ne kotihoidontukiasiat. Käsittämätöntä että sellaisita "pikku"jutuista vielä pitää teidän tilanteessa tapella.

    Nyt pelkään että tämä kuulostaa niin pinnalliselta, mutta minusta Marikalla on ihanan hymyn lisäksi todella upeat hiukset paksulla palmikolla. :) En vaan voinut olla kiinnittämättä huomiota. Kerrothan terveisiä. Kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan. :) Ja kerroin terveisesi, luen myös Marikalle niitä viestejä mitä tänne on tullut ja varsinkin, jos hänelle terveisiä laitetaan. Iloisen hymyn sai viestisi aikaan <3

      Marikalla on tosiaan aika paksu tukka. Ja palmikolla sitä on kyllä pidettävä, muuten se takkuuntuisi, kun pitää päätään pyörätuolin niskatuessa. Päänahka on ollut ajoittain kovin arka, isoja arpia kun on onnettomuuden seurausten kohdistuttua juurikin pään alueelle. Mutta hellästi ja takun kesyttäjä suihkeita käyttäen, ollaan saatu hiukset pysymään paksuna ja takut kurissa :)

      Kotihoidon asiat on tällä hetkellä ihan siedettävät ja asiat siltä osin kunnossa, mutta ei ihan yksinkertaisesti asiat ole suinkaan loksahtaneet kohdilleen. Vuosien vääntö ja valituskierteet läpi käytyinä. Voi siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, kun taito vain siihen riittäisi!

      Mutta tokihan se on aina pelkona, että taas keksitään joku uusi säästökohde kunnissa ja silloinhan se viikate tuppaa aina omaishoidon puolella viuhtomaan. Vaikka se säästö, minkä yhteiskunta saa omaishoitajien antamalla panoksella, niin sehän on mieletön!! Jokainen omaishoitaja jos päättäisi yks kaks, et laittaisivatkin läheisensä laitokseen, niin siinä tulisi hätä tämän meidänkin yhteiskuntamme järjestää niiden ihmisten hoidot.

      Mutta, kuin edelliseenkin vastaukseen, niin päivä kerrallaan, hiljaa hyvä tulee!

      Sinullekin mukavaa ja Rauhaisaa Joulun Odotusta!! :)

      Poista
  4. Moi, onko Marika käynyt jossain esim....... Kerhoissa tai vastaavissa jossa on muita eri tavalla vammaisia, lapsia, nuoria ja aikuisia ja siellä on yhteisiä avustajia ja osalla omia avustajia. Täällä on esim...... Klubi joka toinen perjantai omaishoitokeskuksessa ja musiikki kerho ja yms........... Näihin usein nuoret menee taksilla niin et äiti tai isä soitaa taksin ja vie taksille ja takaisin avustaja laitaa taksiin ja vanhempi ulos vastaan taksi kortin ja omavastuu osan kanssa.

    VastaaPoista