Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kurkku käheyttä ja tukko nenää...



Viikko vielä ja on jo huhtikuu! Kevät se vain tuntuu tulevan vaikka normaalisti tähän aikaan on vielä lunta ihan omiksi tarpeiksi ollut. 



Jonkin moista flunssaa on pidelty. Ja kovasti koetettu Marikan osalta pahinta ehkäistä höyryhengityksillä (Omron), D-vitamiinillä ja hunaja teellä. Liekö placebo vaikutus suurempi vai tauti onneksi vielä ainakin hallittavissa omin konstein. 



Ensi viikolla vuosi päivä tälle kaikelle, jota jo eletty 11 vuotta. Ei voi mitään, mut välilä vain pullahtelee mieleen kaikkea sitä kokemaamme, jota on läpi käyty. Välillä itsekin ihmetellen, millä lihaksilla siitä on selvitty!! Mutta ehkei siinä varsinaisessa kaaoksessa eleässään oikeasti pysty muuhun kuin, keskittymään just siihen elettävään hetkeen. Näin jälki käteen sit vain voi ihmetellä, et vielä sydän lyö ja henki kulkee, vaikka tuntuukin, että ne murheet ja huolet sillä hetkellä eläessä vie mukanaan.
Sitä on vain koettanut silloin miettiä niitä asioita joihin voi takertua siinä tiukassa paikassa, puoliso, toiset lapset. Et niiden vuoksi on vain jaksettava...


Mutta koska tällä hetkellä taas pärjäillään, kuta kuinkin. Niin pitää tuoda sitä voimauttavaakin puolta esille. Eli, kuuntelin tässä yhtenä päivänä jotakin radio kanavaa. Ja sinne oli joku viestiä laittanut, et eikö jo voi jouluvaloja ihmiset riisua pois pihoiltaan ja kuisteiltaan!!
 Siinä sit toimittajat pohtivat sitä ja toinen toimittajista sanoikin, et onko ne jouluvaloja, vai talvivaloja vai jopa tunnelma valoja!? Ja minähän olen sitä mieltä, et ne on tunnelma valoja. Sillä meillä ainakin palaa vieläkin lyhdyssä led-valot illan pimetessä ja sisällä lasipurkissa ja kynttilöitä lyhdyissä :) 
Et siksi monesti jäänkin kaipaamaan pimeää, kun kynttilät ym. valo härpäkkeet ei pääse edukseen loistamaan päivän pidetessä. :) Ja syksyllä heti, kun ilta vain pimenemisen merkkejä näyttää, niin ei kun kynttilöitä kehiin, eli se taitaa olla jo elokuun loppu puoliskoa ;)

Et semmottista tällä kertaa. Jokaisesta päivästä ne pienen pienetkin onnen ja ilon pipanat me täällä Marikan kans etsitään. Satoi tai paistoi ulkona. Ulkomaan uutisia ei haluta kuullakaan, kun ahistas vain kaikki suru ja murhe mitä maailmalla tapahtuu. Ja vähän liiankin lähellä...







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti