Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

perjantai 30. toukokuuta 2014

Konfirmaatiopäivä 29.5.14

Eilen se sitten oli, Marika oma juhlapäivä :) Rippikoulu on käyty ja konfirmaatio oli kaunis ja  herkkä tilaisuus ihan omassa kodissamme. 
Kummit, sisarukset, serkku, naapurit ja me vanhemmat olimme todistamassa tätä Marikan  suurta juhlaa.
Pienellä alttarilla oli Marikan kastekynttilä palamassa ja enkeli, joka oli myös aikoinaan Marikan kastepöydässä.



Marika sai myös ensimmäisen ehtoollisensa konfirmaatiossaan. Lusikalla pieni pala ehtoollisleipää ja tilkka viiniä.


Marika sai omaksi tuon sylissään olevan sydämen. Pappi kertoi tarinan, johon se liittyi. 
Jotenkin se meni niin, saimme kaikki ensin käsimme kivisen, kovan ja kylmän sydämmen. Jollainen voi tulla meille kenelle vain, jos elämme elämää toisiamme vahingoittaen ja itsekkäästi toimimalla. Hylkäämällä heikoimmat ja sairaat. 
Sitten kivi sydämmet kerättiin pussiin ja pappi jakoi punaiset, pehmeät ja lämpöiset sydämet. Jollaiseksi sydämemme voi muuttua huomioimalla ja välittämällä toisistamme. Olemalla avuksi ja tukena niinä hetkinä, kun elämä koettelee. Lähimmäisen rakkaus muuttaa ne kylmät ja kovat sydämet lämpimiksi ja rakastaviksi toisiamme kohtaan. Ja näin Jumala on tarkoittanut.

Marika vielä konfirmaation jälkeen alba päällään. Taustalla aikoinaan kasteessa saatu kynttilä ja enkeli ja rippilahjaksi Minna-papilta saatu Raamattu.


Tässä sitten poseerataan ilman albaa  :)





Marikalle itse hankin Valamon matkalta rukousnauhan yhdeksi rippilahjaksi. 


Kahvipöydän koristelua.


Rippipappi Minna ja Marika konfirmaation päätyttyä yhteiskuvassa. 


Pikkuveljen kanssa vielä yhteiskuvaa :) 


 Oma rakas tyttöni, niin iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni. 


Runo Marikan saamasta lahjakirjasta.
"Parasta sinulle" 
(Anna-Mari Kaasinen, Päivi Maanavilja)

Yhdessä kestämme kyllä
toistamme tukien,
toistemme silmistä toivon
merkkejä lukien.

Yhdessä kestämme kyllä.
Vielä on pimeää.
Vielä ei kumpikaan tiedä,
missä on polun pää.

Yhdessä kestämme kyllä.
Pidäthän kädestä.
Toivo on annettu meille,
yhteinen tehtävä.


Marika sai tosiaan ihania lahjoja ja useammankin runokirjan. Niitäpä tänne sit aina aika-ajoin tipauttelen.

21 kommenttia:

  1. Onnittelut ripillepääsyn johdosta ! :)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut vielä tätäkin kautta Marikalle ja koko perheelle. Meillä oli Aleksin konfirmaatio maaliskuussa. Oli herkkä tilaisuus, niinkuin varmaan teilläkin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nessu nenäliinat tarvittiin. Pappi puhui kyllä niin kauniisti ja teki Marikan juhlasta tosi lämminhenkisen ja herkän. Ja kun tietää, et kyseessä lapsi, jonka tie ei ole ollut niitä helppo kulkuisimpia, niin niillä sanoilla on vielä oma merkityksensä. Sitä suojaa ja varjelusta kun on ihan konkreettisesti tarvittu ja tarvitaan.
      Todella ihana juhla <3

      Poista
  3. Kaunista ja koskettavaa; siunausta tuleviin päiviinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja onnittelut minultakin Marikan ripille pääsyn takia. Rukoilen Marikan ja Teidän perheen puolesta. Terveisiä Marikalle Lempäälästä. T. Aurora

      Poista
    2. Kiitos, esirukous toinen toistemme puolesta on aina tarpeen :)

      Poista
  4. Onnea ja varjelusta konfirmaation johdosta Marikalle ja Jumalan siunausta koko perheelle<3

    VastaaPoista
  5. Onnea Marikalle ja perheelle nyt ja tulevaan tällä kiemuraisella elämänpolulla!

    VastaaPoista
  6. onnea marikalle ripille pääsyt jotosta

    VastaaPoista
  7. Onnea Marikalle ja perheelle! Olen pienen erityisen, nyt jo enkelinä lentävän, pojan täti ja kummi. Juuri Minna-pappi siunasi pienen pojan äskettäin viimeiselle matkalleen ja tilaisuus oli humaani ja lämmin. Tulin hyvin onnelliseksi tästä rippijuhlasta, että piti viimein ihan kommentoida. Toki olen seurannut Marikan elämää ja rippikoulua täällä verkossa jo aiemmin. Vaikka Marikan kohtalo on surullinenkin, on tämä minulle silti sellainen hyvän mielen blogi: tämä puhuu ihmisarvoisen elämän puolesta, olimme sitten millaisia hyvänsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jätit viestiä! Ja kaunis kiitos onnitteluista.

      Otan osaa pienen kummipoikasi pois menon johdosta. Nämä pienten ihmisten ja lasten kohdalle sattuvat elämän päättymiset ovat todella sydämeen käyviä ja kysymyksiä herättäviä asioita... Itsekin niitä joutunut pohtimaan ja sitä luopumista koettanut käsitellä, mutta tuskin edes se ajattelun tasolla käyty luopuminen on mitään todelliseen menettämiseen verrattuna! Ajatuksenakin on jo niin sydämen rusentava.

      Näin toivon, että blogini välittäisikin sitä sanomaa miten me jokainen olemme arvokkaita, rakkaita ja korvaamattomia, aina jolle kulle ainakin. Ja että on oikeus elää niiden omien läheisten ja rakkaittensa ympäröimänä.
      Itseni kanssa en pystyisi elämään, jos olisin joskus jo reilu 11 vuotta sitten sen ratkaisun tehnyt, että olisin Marikan antanut laitokseen. Mielestäni vanhempana on se velvollisuus, mutta myös oikeus hoitaa lapsensa, vaikka hän ei terveenä saisikaan elää. Ja sitä paitsi, se ihana juokseva ja sosiaalinen pikkuneiti, jonka onnettomuudessa menetin. Ja jota yli kaiken rakastin! Niin eipä se rakkaus ole vammojen myötä mihinkään hävinnyt. Päin vastoin, joskus jopa tuntuu, että välittäminen ja rakkaus on vain syventynyt. Sitä koettaa suojella ja varjella kaikelta muulta elämän tuomilta huolilta ja murheilta entistäkin enempi. Olla puskurina ja suodattimena kaiken muun maailman ja lapsen välissä. Ettei hänen tarvitsisi pelätä tai huolestua mistään ylimääräisestä.

      Minustakin oli todella tärkeää, että Marika pystyi vammoistaan huolimatta rippikoulun käymään ja hän sai niin kauniin juhlan. Hän jos kuka ansaitsi oman juhlapäivän ja siunausta elämäänsä <3

      Poista
  8. Kuvista välttyy ihana ilo :-) Onnea Marikalle! Omakin konfirmaatiopäivä lähestyy pian, ja mietin miten erilainen siitä tulee kuin teillä, hyvällä tavalla pisti miettimään. (:

    VastaaPoista
  9. Sydämelliset kiitokset vielä juhliin pääsystä ja liikuttavasta ikimuistoisesta päivästä. �� kun näkee suoraan toisen onnellisuuden ja iloisuuden ja osallistumisen omaan juhlaan se tunne mikä siitä viestittyy se menee kyllä suoraan syvälle sydämeen itselleen. Aivan ihania kuvia neitokaisesta kuten aina ��

    VastaaPoista