Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Omaishoitajien viikonloppu 17-19.4

 
Olipas mukava ja rentouttava viikonloppu takana. Ei sitä paljon ihminen tarvitse saadakseen voimia taas arjen pyöritykseen. Vaikka alkuun olikin ainut lastaan hoitava omaishoitaja, niin tilanne onneksi korjautui seuraavan päivän keskustelu tilanteessa, kun olikin tullut pariskunta joka hoitaa myös omaa lastaan. Oli ihana heidät tavat <3
 
Mut noin niin kuin kaikkinensa, että saa käydä valmiissa syömässä. Oli hieronta hoitolaitoksen taholta tarjottuna. Kuntosalilla sai roikkua vempaimissa, välillä ihan oikeaoppisestikin, kun ohjaajakin meille oli siihen varattu. Allasjumppa oli myös mukava ja ohjattuna oikea oppisesti vieläpä tehokaskin. Sen on huomannut näin jälkikäteen, kun lihakset ilmoittelevat olemassa olostaan siellä sun täältä.
 
Ihmiset oli mukavia ja sai keskustella vapaa-aikanaan useampien kanssa ihan henkilökohtaisesti kuullen ja kertoen kokemuksia. Monesti myös miettien, että se omaishoitaja tilanne voi koskettaa meistä ketä tahansa missä elämän vaiheessa tahansa!! Voit joutua itse jonkun läheisesti hoivan tarpeeseen tai joku läheisesi voi tarvita sinun hoivaa. Joko äkillisesti onnettomuuden tai tapaturman seurauksena tai pikkuhiljaa hiipuen huomaamatta tilanteeseen, jossa huomaakin huolehtivansa jonkin läheisen asioista säännöllisesti tai vaikka olemalla hänen edunvalvojansa ja asioidenhoitaja.
 
Keskustelut oli siinä mielessä mukavia, että sai todeta, ettei se tämä yhteiskunta näy kovinkaan monen omaishoitajan elämää helpoksi tehdä. Yksi osallistujista sanoikin, että hän taitaa olla väärällä kurssilla, kun kaikki täällä vain valittaa! Hän on saanut kaiken tarvitsemansa avun ja tuen mitä voi saada ja aina viranomaisen ehdotuksesta!! Ja joustoa ja harkintaa on käytetty ja pyritty heidän tapauksessaan yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.
 
Ja niinhän sen pitäisi kaiken järjen mukaan mennäkin, kun tuskinpa jokainen omaishoitaja tilanne samanlainen onkaan! Ja kaiken mukaan hienoissa opuksissa niin lukeekin, että ihmiset pitäisi huomioida yksilöinä ja huomioida heidän henkilökohtaiset tarpeensa. Mutta turhan monesti olen kuullut, että ei ole määrärahoja (joka ei kohdallamme ole enää selityksenä varteen otettava) kun kunta takoo rahaa vakuutusyhtiöltä.
Voi tästä voisi kirjoittaa taas vaikka kirjan, kun riittäisi aikaa... Mutta tiedäpä sitten joskus... Paljastus kirja voi joskus putkahtaa kaikesta tästä läpi käymästämme. Siitä kohtelusta mitä tälläiseen pyöritykseen joutuminen tuo tullessaan.
 
Onneksi sai purkaa tuntojaan ja Omaishoitajajärjestö tasollakin tiedetään miten ihmisiä kohdellaan. Lakineuvontaakin on kuulemma jäsenille tarjolla. 
 
Mutta viikonloppu oli ihan oma voimauttava juttu ja kuulemma syksymmällä olisi jatko osio tiedossa!! Sitä innolla odotan :)
 
  

5 kommenttia:

  1. Hienoa, että sait uusia voimia<3
    Mä olen vain osittainen omaishoitaja, koska pojalla on henk.koht avustaja 8/24. Mun osuus 16/24 ei oikeuta kuin muutaman satasen korvaukseen. Ja tietty viikonloput yms. 24/24. Mutta ei niitä tunteja niistä lasketa. Tuntuu siltä, että tässä asiassa on väärin valittaa mistään, kun poika jäi henkiin ja on vieläpä kuntoutunut yllättävän hyvin. En edes tiedä paljonko kokoaikaiselle omaishoitajalle maksetaan Espoossa. Olisiko edes mahdollista maksaa lainat ja elää sillä summalla?
    Mutta nytpä sain minäkin huojentaa mieltäni:)
    Mukavaa kevättä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Marikallakin avustaja. Mutta hänen luonaan ja vierellään on oltava lähes koko ajan (Vaikea hoitoinen epilepsia, astiyliherkkyys) Ja on jo kohtuus että viikossa olevista 168 tunnista, edes sen 38 tuntia saa edes huokaista ja levähtää. Hoitaa asioitaan ja käydä kaupassa. Sillä omaishoitajanahan jää silti vielä 130 tuntia viikossa itselle tehtäväksi. Öisinkin herätysten ollen 2-3 tunnin välein asennon vaihdoin ja lima imuineen. 2-3 kertaa kuussaan mahdollista nukkua yhtenäiset yöunet, jos aina silloinkaan.
      Mutta tämä yhteiskunta kun luottaa siihen, että me läheiset ja omaiset hoidamme rakkaamme. Mutta oikeuksistamme ei pidä antaa periksi. Se on vähintä mihin meillä on oikeus tässä arvokkaassa työssämme mitä teemme lähes ilmaiseksi tälle yhteiskunnalle!!

      Sinullekin ihanaa ja aurinkoista kevättä <3

      Poista
    2. Kyllä nostan hattua hattua niin sinulle kuin monelle meille muillekin vaikeasti vammaisen/sairaan omaishoitajalle! Onneksi sait olla virkistymässä. Olet taas Marikalle paras ja rakkain hoitaja ja äiti<3
      Poikani onneksi nukkuu hyvin yöt, ei tarvitse sen vuoksi heräillä. Mutta vahdittavaa riittää hereillä ollessa, saattaa saada päähänsä lähteä vaikka pulloja palauttamaan kauppaan yksin. Ei tiedosta omaa tilannettaan täysin ja lähimuisti pätkii tosi pahasti.
      Mutta en valita, on ihme, että poika jäi henkiin ja kuntoutus on tuottanut tulosta:)
      Hännät pystyyn ja kädet ristiin<3

      Poista
    3. Juurikin näin. Jokaisen omaishoitajan antama panos omien rakkaiden hoidossa on arvokasta ja tärkeää työtä! Kukapa se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse! ( näin kissaihmisen suusta)

      Poista
  2. Hieno homma että pääsit virkistymään ja syksyllä uudestaan. En voi kuin hattua nostaa kaikille omaishoitajille.

    Riitta

    VastaaPoista