Omaishoitajien viikonloppu 17-19.4

 

Olipas mukava ja rentouttava viikonloppu takana. Ei sitä paljon ihminen tarvitse saadakseen voimia taas arjen pyöritykseen. Vaikka alkuun olikin ainut lastaan hoitava omaishoitaja, niin tilanne onneksi korjautui seuraavan päivän keskustelu tilanteessa, kun olikin tullut pariskunta joka hoitaa myös omaa lastaan. Oli ihana heidät tavat <3

 

Mut noin niin kuin kaikkinensa, että saa käydä valmiissa syömässä. Oli hieronta hoitolaitoksen taholta tarjottuna. Kuntosalilla sai roikkua vempaimissa, välillä ihan oikeaoppisestikin, kun ohjaajakin meille oli siihen varattu. Allasjumppa oli myös mukava ja ohjattuna oikea oppisesti vieläpä tehokaskin. Sen on huomannut näin jälkikäteen, kun lihakset ilmoittelevat olemassa olostaan siellä sun täältä.

 

Ihmiset oli mukavia ja sai keskustella vapaa-aikanaan useampien kanssa ihan henkilökohtaisesti kuullen ja kertoen kokemuksia. Monesti myös miettien, että se omaishoitaja tilanne voi koskettaa meistä ketä tahansa missä elämän vaiheessa tahansa!! Voit joutua itse jonkun läheisesti hoivan tarpeeseen tai joku läheisesi voi tarvita sinun hoivaa. Joko äkillisesti onnettomuuden tai tapaturman seurauksena tai pikkuhiljaa hiipuen huomaamatta tilanteeseen, jossa huomaakin huolehtivansa jonkin läheisen asioista säännöllisesti tai vaikka olemalla hänen edunvalvojansa ja asioidenhoitaja.

 

Keskustelut oli siinä mielessä mukavia, että sai todeta, ettei se tämä yhteiskunta näy kovinkaan monen omaishoitajan elämää helpoksi tehdä. Yksi osallistujista sanoikin, että hän taitaa olla väärällä kurssilla, kun kaikki täällä vain valittaa! Hän on saanut kaiken tarvitsemansa avun ja tuen mitä voi saada ja aina viranomaisen ehdotuksesta!! Ja joustoa ja harkintaa on käytetty ja pyritty heidän tapauksessaan yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.

 

Ja niinhän sen pitäisi kaiken järjen mukaan mennäkin, kun tuskinpa jokainen omaishoitaja tilanne samanlainen onkaan! Ja kaiken mukaan hienoissa opuksissa niin lukeekin, että ihmiset pitäisi huomioida yksilöinä ja huomioida heidän henkilökohtaiset tarpeensa. Mutta turhan monesti olen kuullut, että ei ole määrärahoja (joka ei kohdallamme ole enää selityksenä varteen otettava) kun kunta takoo rahaa vakuutusyhtiöltä.

Voi tästä voisi kirjoittaa taas vaikka kirjan, kun riittäisi aikaa... Mutta tiedäpä sitten joskus... Paljastus kirja voi joskus putkahtaa kaikesta tästä läpi käymästämme. Siitä kohtelusta mitä tälläiseen pyöritykseen joutuminen tuo tullessaan.

 

Onneksi sai purkaa tuntojaan ja Omaishoitajajärjestö tasollakin tiedetään miten ihmisiä kohdellaan. Lakineuvontaakin on kuulemma jäsenille tarjolla. 

 

Mutta viikonloppu oli ihan oma voimauttava juttu ja kuulemma syksymmällä olisi jatko osio tiedossa!! Sitä innolla odotan :)

 

  

Sateen ropinaa...

Kevät tekee vauhdilla tuloaan. Sade ropisee peltikattoon ja antaa rauhallisen tasaisen sinfoniansa. Päivä toisensa jälkeen huomaa miten pihalta lumet hupenevat paljastaen kivet ja kannot. Ja toivottavasti viime syksynä Marikan kanssa istuttamat uudet kukkasipulit jossain vaiheessa näyttäytyvät väriloistossaan. Se jää nähtäväksi. Kohta pääsee taas koiran kanssa tarpomaan ihan tuonne metsään ja voimautumaan siellä luonnon äänistä, tuoksuista ja rauhasta.

Ensi viikoloppuna olen itse lähdössä ensimmäisen kerran 12-vuoden aikana omaishoitajille tarkoitettuun virkistys viikolopun viettoon. Saas nähdä onko miten iso porukka ja kuinka monta meitä siellä sitten on. Toivottavasti olisi joku muukin lastaan hoitava omaishoitaja tuossa porukassa!

Tiedossa tulleen ohjelman mukaan on ulkoilua, sisäjumppaa ja allasjumppaa. Eli jäykistyneet hartiat ja muutkin lihakset saanee kyytiä ;) Saa nähdä miten kipeänä sitä sit tämän "irtioton" jälkeen lihakset onkaan. No, hyvää se tekee ja avoimin mielin vain.

Marikan infektio kierre näyttäisi antaneen periksi, ainakin tässä kohtaa. Ja siitä pitää taas olla kiitollinen. Sen verran jo pöpöt nosti pelkokerrointa, et sydän tykytykset oli taas omaa luokkaansa ja yöunet sieltä tänne päin. Nythän se sit huomenissa loppuu tämä toipilasaika tästä munuaistilanteesta. Mut päivä kerrallaan, niin kuin tähänkin asti on menty jo 12 vuotta. 

Niin ja äänestämässäkin olen jo käynyt, heti ensimmäisenä mahdollisena enakkopäivänä. Toivottavasti pääsisi se jota äänestin, niin tiedä vaikka meidänkin jotka omaisiamme hoidetaan 24/7 antaen lähes ilmaisen panoksen tälle yhteiskunnalle (jos nyt huimaa omaishoidontukea ei lasketa), niin meidänkin panoksemme huomioitaisiin. Kohtuullistettaisiin palkkiot tehtyyn työmäärään ja hoidon vaativuuteen, sekä saataisiin joskus sitä ansaitsemaamme vapaatakin siitä työstä, joka sitoo päivin ja öin. Toivossa on hyvä elää, josko joskus asiat paranisi.

Mut sitten onkin aika taas voimautua seuraavien tekstien muodossa...

"Tehtäväsi ei ole tuomita.

Tehtäväsi ei ole selvittää ansaitseeko joku jotakin.

Tehtäväsi on nostaa kaatuneet, tukea särkyneitä ja hoivata heitä...

* * * * * *

"Miksi suljemme silmämme, 

kun suutelemme,

 itkemme,

 rukoilemme

 ja unelmoimme?

Koska kaikkein kauneimpia asioita ei voi silmillä nähdä,

ne pitää tuntea sydämellä!"

Viisautta postikorteista

Postikortti telineiden kohdalla tuntuu, että voisi vain olla ja lueksia kaikkia niitä tekstejä mitä niissä on painettuina. Monesti lähettelenkin (vanhanaikaisesti) ihmisille kortteja, kun vain kuva tai teksti on vain niin puhutteleva. Tässäpä heti pari hyvää esimerkkiä, joista kumpikin tuntui itselle osuvilta. Sitten kun ne ovat kotona jääkaapin ovessa, niin niitä tulee katseltua ja ehkä saaden rohkaisua ja muistutusta jokaisesta hyvästä ja pienestäkin positiivisestä pilkahduksesta tässä elomme tiellä.

Samalla tavalla kuin ne muutamat mietelauseet joita kodistamme seiniltä ja ovista löytyy :)

Ja tässä jos missä on terveiset stressille joka tuntuu kolkuttelevan sopivan tasaiseen tahtiin . Ollaan pidetty flunssaa ja oltu varpaillaan... On Marikalla ollut muuta infektiota ja oltu taas varpaillaan ja ollaan varpaillaan... Mutta yläosan kortin mukaan, kiitetään jokaisesta päivästä, joka antaa siihen tilaisuuden, kiitokseen

Pääsiäistä tässä odotellaan ja onnettomuutemme vuosipäiväkin se vain uhkaavasti lähenee. Nyt jo kahdennentoista kerran. Tuo päivä 03.04.03 joka muutti kaiken...