Hiljennymme Jouluun

Viikko oltu nyt kotona todella voimia ja psyykettä kysyneen 6 viikon sairaalassa olon jälkeen Kuopiossa KYS:ssä. Kahden vrk pituiseksi arvioitu munuaiskivien poisto venähtikin 6 viikkoiseksi ja ajottain tosi pelottavaltakin näyttäväksi. Ei uskaltanut tosiaankaan elää kuin ja vain sitä kulloistakin hetkeä. Ei ajatella mitä on jo tapahtunut tai miettiä mitä huominen tai ylihuominen toisi tullessaan. Tehohoito 6 vrk oli ihan totaali paluu onnettomuus vuoden tunnelmiin. Samalla teholla kun oltiin...

Tässä kuvassa kuitenkin jo  lasten-ja nuorten osastolla.

Huono tuuri jatkui vielä ja osastolla riehunut Norokin poikkesi eristyshuoneeseen. Ja äitinä sain myös totaali tyhjennyksen, onneksi yöllä. 

No eilen käytiin kuitenkin jo viikko kotiutumisesta Kuopiossa kontrollissa. Niin toipuvan näyttää munuainen kaikesta kovasta kokemastaan huolimatta. Ja Marika... Ihmetellä pitää miten lapsi kestää... 

Itseni kanssa kävin monenlaista keskustelua... Taas ties monennen kerran sitä kuvitteli sen kaikkein pahimman tapahtuvaksi... Sitä tunnettapa ei osaa edes sanoiksi pukea. Sen tuntee vain kehossaan kipuna, tärinänä, kouristuksina, kyynelinä, huutona jota ei voi edes huutaa pois!!!

Voi Luoja, mistä sitä taas on selvittykään. Sen tajuaa vasta tovin jälkeen päin, kun uskaltaa ruveta miettimään kokemaansa.

No nyt nautitaan taas kotona olosta enempi kuin arvaattekaan!! Avustajansa kanssa Marika nautti heti miten kotiuduttua joulun tunnelmasta musiikin ja kynttilän valossa. Ja Marikahan nautti, onni ja ilo näkyi ja paistoi toisen kasvoilta <3 

Kotiin viriteltiin ennätys nopeassa tahdissa jouluinen tunnelma.

Joulu vanha ikuinen,

aina yhtä kultainen.

Kaunis, herkkä, hempeä,

pyhä, lämmin, lempeä,

Joulun ajan odotusta, 

Hyvän Joulun toivotusta!

Kai se pitää vain taas koettaa ajatella, et tämä oli tälläinen ahdistava pätkä elämää

ja luottaa, että elämä taas kantaa minkä kantaa eteenpäin.

Myrskyn silmässä.

Kun myrsky on ohi, emme enää muista kuinka pääsimme siitä läpi ja selviydyimme.
Emme voi edes olla varmoja onko myrsky todella ohi!?
Mutta yksi asia on varmaa. Kun pääsemme pois myrskyssä,  emme ole enää samoja ihmisiä kuin ennen joutumista sen silmään.
Olemme saaneet mittaamattomasti lisää rohkeutta.
Sitä varten myrskyt ovat.

Valvoo ja pohtii...

Mahdotonta, sanoi
epäilys!
Vaarallista, sanoi
pelko.
Turhaa, sanoi järki.
Yritä kuitenkin
kuiskasi sydän....

Motivaatio hukassa...

Eipä ole tullut kirjoiteltua. Liekö se, et ei ole aikaa vai muuten vain tökkii. Itse asiassa blogia olen pitänyt jo 10 vuotta. Ja alkuperäinen syy oli löytää muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia perheitä. Ja tovihan siihen meni, kun ensimmäinen tapaturmaisesti lapsensa vammautumisen kokenut äiti laittoi sähköpostia. Lapsen vammat samaa luokkaa kuin Marikallakin. Tuo kontakti oli ja on ollut tärkeä, vaikka yhteydenpito ei jatkuvaa olekaan. Muitakin sitten löytynyt myöhemmin perhekurssien kautta.


Nyt on kontaktit luotu ja voikin sanoa, että laatu korvaa määrän. Ja onneksi meitä ei ole ihan joka oksalla ja edes liekö joka sairaanhoitopiirissäkään.


Sillä väitämpä, että on vähän eri asia kun lapsi on ensin terve ja vammautuu äkillisesti, vakavasti ja lopullisesti. Kuin, että lapsi on syntyessään vammautunut tai sairauden seurauksena taantuu iän myötä tai ei kehitykään odotetussa järjestyksessä ja ajassa. Mutta tästäkinhän saa olla erimieltä!


Mutta siis, elo heittelee. Tehden siitä välillä haasteellisempaa ja toisinaan antaa hetken hengähtää. Mut jostain syystä nyt ei nappaa ajatus, että niitä täällä kovin purkaisin. Kirjoittelen kun ja jos milloin siltä tuntuu.
Talvisen pirtsakoita pakkaspäiviä toivon ja villasukkia lupaan tehdä taas ihan riesaksi asti! ;)

Syksyn satoa.

Edellisen kirjoituksen kommentteihin oli tullut kyselyä "yskityskoneesta", niin nappasimpa siitä kuvankin. Eli tälläinen laitehan se on. Laitteessa itsessään nimi Cough Assist. Laite puhaltaa ilmaa keuhkoihin, jolloin rintakehä laajenee ja sit se vetäisee sitä pois päin laitteeseen asetettujen säätöjen mukaisesti, kuin yskäisten ja sitten pitää pienen tauon. Marikalle tuo letku laitetaan suoraan trakeostomiaan sisäänhengityksen aikana, sit se kone uloshengittää ja pitää tauon. Näin toistetaan 5 kertaa ja limaa voi imeä sitä noustessa välillä pois. Toistoja tehdään 3 kertaa.

Tässä omia näperryksiäni ja tekosia. Olen koettanut tän kesän aikana istutella etupihamme kivikkoon erinlaisia kivikkokasveja ja nyt laitoin myös sipuleita, että keväällä olisi sitten lumien sulettua toivottavasti kevään ensi kukkasia nousemassa kivien lomasta. Älkää oikeat puutarhurit edes katsoko, varmaan kaikki etiketti virheet on tehty, mut mukavaa oli ja se lienee pääasia. Kevätpä se sit näyttää mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään.

Ja metsälenkkejä, niitähän sitä on harrastettu enempi kuin laki sallii. Mut niin se vain menee, et siellä on ihmisen hyvä olla. Kulkea ja kuunnella. Olla ja ihmetellä. Monet omat lääkärireissut välttää moisella puuhastelulla.

Ja ettei nyt elämä ihan taspaksua olisi. Niin nuorin kissamiehemme Väinö, otti ja sairastui. Parisen viikkoa sitten piti eläinlääkäriin Väinö pikaiseen saada. Kuin ollakaan virtsansakkahan se sielläkin ongelmia aiheutteli. Ja viiden päivän päästä ensimmäisestä käynnistä uudestaan lääkäriin. Sit pitikin jo katetri jättää paikalleen rakon tyhjenemisen varmistamiseksi. Toissa päivänä sitten ompeleet katetrin kiinnityksestä poistelin. Muutama naarmu nyt sitten löytyykin selästä ja reisistä. Kissaystävämme syö antibiootikuuria, kortisonia ja nesteenpoistolääkkeitä. Hoidan ja hellin ja koetan saada terveeksi tämänkin pienen elämäämme rikastuttavan karvapalleron. Niin ja loppu elämän ruokavalio. Ei syödäkään enää Latzia ja Kite Kattia.

Peruuntunut toimenpide

Eilen aamulla tulikin puhelu KYS:stä, että Marikan suunniteltu toimenpide peruuntuu laiteen vioittumisen vuoksi. Ja uudesta ajankohdasta ei ole nyt tietoa. Toisaalta harmitti, kun oli nyt "latautunut" tämän jutun suhteen. Mutta, toisaalta, saapi Marika nyt pidemmän ajan toipuilla flunssasta. Joka on onneksi jo viikon päivät hellittänyt koko ajan otettaan ja limaisuus on helpottanut huomattavasti. Yksi iso apu viime kerralla mukaan saatu yskityskone!! Yksinkertanen laite, mut toimiva! Oispa ollu jo aiemmin moinen vekotin.


No, nyt odotetaan uutta kutsua ja aloitetaan taas jännittäminen uudestaan. Ensi lumenkin oli viime yönä satanut, niin eipä tarvinnut niille liukkaille lähteä ajelemaan sinne Kuopioon. Hyvä näin.

Kirje...

Niinhän se lopulta tuli, se odotettu ja pelätty toimenpidekutsu Kuopioon KYS:iin. Tuli jo viime viikon perjantaina. Mut ahdistavuudessaan sellaiseen saumaan, ettei tännekään ole saanut tuntojaan päiviteltyä.


Sillä jo lähes kuukauden "terveenä" olon jälkeen, kun Marika toipui siitä keuhkokuumeesta. Niin pikkuveli sairastui toissa viikonloppuna flunssaan ja oli koulustakin useamman päivän poissa, täysin vuoteen omana. Pääkipuineen, kurkkukipuineen, tukkonenineen ja lopulta kunnon yskällä höystettynä. Viime ke-to yönä sitten meni Marika neitokainen tukkoon. Ja minä ite, torstai illasta potien kurkkukipua ja sit olikin jo perjantaina hengitystiet ihan tukossa. Siihen härdelliin sit tää kutsu jota oli odottanu ja toisaalta toivonut, ettei sitä tulisikaan. Se tää ihmismieli ei aina itekään tiedä mitä haluaa.


No, tässäpä nyt sit toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niin kuin sanonta kuuluu. Toipuillaanko kahdessa viikossa ja onko Marika tuolloin toimenpide kuntoinen vaiko ei.
Joku joskus sanonut, et on kuin löysässä hirressä tai kuin veitsen terällä. Niin tätä vois kuvailla taas sellaiseksi olotilaksi. Itse asiassa aika monestikin siltä tuntunut tässä vuosien varrella.


Mut eipä se taas auta kuin rämpiä päivä kerrallaan. Ja katsoa mitä tuleman pitää. Toivoa nyt ensi alkuun, et tää viheliäinen flunssa lähtis ja sassiin. Marikasta ainakin!! Antas Luoja armoa vähän tähän päivien kulkuun!

Odottelua...

Niinpä se taas kuukausiin vaihtui. Ja syksyä kohti mennä jollotellaan. Marikan limaisuuden kans päästy normaaliin tilanteeseen, eli höyryillä saatu pysymään tilanne hallinnassa.


Edelleen odotellaan kutsua Kuopioon KYS:iin. Toisaalta toivoen, et olisivat unohtaneet kokonaan, mut kun sit tietää, että toimenpide on kuitenkin hyvä tehdä ennen kuin akuutimpia ongelmia tulee. Mut kuten aina, odottavan aika on aina piiiiitkä!! Ja tälläiset haluis äkkiä pois päiväjärjestyksestä. Ettei tartteis miettiä ja funtsia taas kaikenlaista.
Ylihuomenna meillä onkin kontrolli käynti PKSSK:ssa. Tän epilepsian tiimoilta tällä kertaa.


Itse tuossa jo aloittelin "avantouintia", siis suomeks, totuttelua viileneviin vesiin. Ihan kiva fiilishän tuo tuli, kun uiskenteli vähän kauemman aikaa vedessä. Siitä se taas harrastus lähtee käyntiin ja saa itselleen voimia ja toivottavasti vastustuskykyä tulevaan talveen.

Koulutuksessa

Olin viikonlopun verkkovertaisuuskoulutuksessa. Tatu ry:n järjestämä koulutus ja olikin tosi antoisa! Sai tutustua ihaniin uusiin ihmisiin ja vaihtaa kokemuksia ja tuntoja niin vanhemman, kuin nuorten näkökulmasta. Miten hieno oli nähdä nuoria, jotka haluavat rohkaista ja tukea tulevaisuudessa omien kokemustensa kautta vertaisiaan.
Marika oli pärjäillyt hienosti kotona hoitajien kans. Ja minä sain viettää samalla ihan omaa vapaata ja samalla oppia uusia tietoja ja taitoja :)

Voimauttavia asioita

 

Kotona touhuiltu ahkeraan limaisuuden vähentämiseksi ja sen pois saamiseksi. Onneksi jo kuitenkin helpommin lohkeavaa ja Marikakin jo itse jaksaa yskähdellä omalla tavallaan, saaden limaa nousemaan.

 

Toissa viikonloppuna oli minulla omaishoitajan vapaat. Ja silloin lähdettiinkin muiden lapsosten kanssa käymään Kolilla. Marikan jäädessä kotiin hoitajansa kanssa. Armeijastakin lomalla oleva tytär pääsi mukaan, kun oli pidempi vapaa hänellä ensimmäisen kerran. Palaillut hänkin jo Rovaniemeltä Kajaaniin. Liekö siitä jo maininnutkin aikaisemmin.

 

Mutta kyllä oli maisemat taas omaa luokkaansa, vaikka samaiset polut kulkenut jo ties monettako kertaa. Yhtä henkeäsalpaavan kaunista ja rauhoittavaa maisemaan saa hakea näiltä leveys asteilta. Ja saatiin ihan omalla porukalla Koli valloittaa, ketään muita ei sattunut korkeuksissa samaan aikaan olemaan. Sai istahtaa ja olla vain, kuunnella ja katsella. Tälläisissä olosuhteissa sitä saa nollata mielensä ja sydämensä. Ja ihaninta huomata, että myös jälkikasvu nauttii samoista asioista kuin itsekin :)

 



 

 

 

 

Kivikkoista polkua, mut sitähän se elämäkin on. Tarkkaan katsottava mihin astuu ja mikä kohta antaa sen vakaimman pohjan jalan alle.

 

 

 

Viime yönä sitten töllötettiin vanhimman tyttären kanssa Superkuuta. Ja aika Super se olikin. Kännykän kameralla ei vaan ihan niin taiteellisia kuvia saa, jonkinlaisia kuitenkin. Mukava istuksia ja katsella ohi liipuvia pilviä. Kuun valaistessa jo kummasti tummuvaa iltaa. Kaunista, sanoisinko. Keuhkot täyteen ilmaa ja syvä huokaisu. Päivä taas saatu iltaan ja lapsoset levollisesti nukkumassa. Kyllä se vain on luonnolla ja sen eri ilmiöillä omanlaisensa vaikutus. Minuun ainakin hyvinkin voimakas ja rauhoittava.

 

 

 

Toipilaana....

Nyt ollaan oltu kotona jo viikko. Sairaalassa hujahti 10 päivää. Yöt ovat olleet touhukkaita limaisuuden kanssa taistellessa, jo reilu 3 viikkoa. Sanompahan vain, ettei tälläistä rumbaa ole vielä ollutkaan tämän 11 vuoden historian aikana limaisuuden kanssa, että yöllä heräilen 2-3 tunnin välein neitosen vointia tarkistamaan ja limaisuutta helpottamaan. Tekemään kostutuksia ja valutuksia. 

Sitten kun siihen lisätään tämä ihana helle!!! Lomalla oleva avustaja ja jumppari. Niin arvata saattaa, kenen selkänahasta se jaksaminen taas otetaan. 

Sitten joku siihen sanoo, että pitäisi vähän irtautua ja ottaa välimatkaa.... Helpommin sanottu kun tehty!! Kuinkahan moni jättäisi lapsensa haukkomaan happea kuin kala kuivalle maalle??

Sairaalassa ollessa käytiin parina päivänä ulkonakin, mut helpompi melkein oli sisällä olla, kun siellä oli viileämpää. Mut vähän käytiin auringossakin paistattelemassa.

Kotona meitä olikin sitten vastassa omat apuvoimat. Ikävöineet kissamiehet. Jotka ottivat Marikan hoiviinsa välittömästi.

Jalkojen päälle kontrolloimaan ja valvomaan neitosen vointia. Siinä kehräten ja valvoen Marikan unta. Kissa hento valkoinen sanoisinko. Yölläkin minun apuna Marikan oloa helpottamassa. Varmaan tekisi enempi jos voisi.

Marikan varpaat siinä tuntuma etäisyydellä ja ylös heti, jos jotakin ilmenee. Yskän puuska tai limarohinat vaivaa.

Saa nähdä kuinka nyt sitten pitkittyy tämä limaisuus ongelma. Ja miten käy Marikan suunniteltu toimenpide Kuopiossa. Kutsua ei tosin vielä ole tullut. Huolta ja murhetta ihan omiksi tarpeiksi.

Joskus miettii ja ihmettelee, millaistahan olisi "tavallinen" elämä? Jos sitä kauheaa päivää 3.4.2003 ei olisi ollutkaan!?

Olisi terve 13v neitokainen kirmailemassa kavereidensa kanssa. Olisi jäänyt kokemukset eri viranomaisten kanssa kokonaan väliin.

Mutta eikös ne jotkut viisaat ole sanoneet, että vaikeudet jalostaa!? Kyllä minulle rupeaisi tämä jalostus jo pikku hiljaa riittämään. Tai saisi edes henkäistä välillä! Olla hetki ilman jotain joka koettelee sydäntä ja mieltä.

No, mutta näillä mennään mitä annettu on ja toivotaan, että niitä voimia, vahvuutta, rohkeutta ja nöyryyttäkin riittäisi aina sopivasti jokaiseen hetkeen. Ja oikeanlaisia, lempeitä ja ymmärtäväisiä kohtaamisia kanssakulkijoiden kanssa.

"Anna rakkautesi voiman virrata,

anna lempeytesi lämmittää.

Anna hyvyytesi hoivata,

anna kunnioituksesi kannustaa.

Älä määrää, 

älä arvostele,

nöyyryytä

tai vähättele.

Sillä lahjaksi lähimmäinen annetaan, 

kumppaniksi kulkemaan,

ei omistettavaksi vaan rakastettavaksi."

Päivien murusia

Tällä hetkellä sivujen päivitys enempi kuin haasteellista! Nytkin kirjoittelen kännykästä, nähden pienen osan tekstistä kerrallaan! Kuvien laitto vaatii tällä hetkellä sen verran hermoja, että niitä ei nyt sitten ole.
Kaikenlaista ollut, osa voimauttavaa ja osa taas niitä vieviä. Tällä hetkellä juurikin niitä vieviä...
Marika flunssassa maanantaista lähtien. Neljä erittäin huonoilla unilla olevaa yötä takana! Viime yönä jo viittä vaille sairaalaan lähtö, mutta onneksi tunnin mittainen puhelu hoitajan kanssa ja lääkärin konsultoinit siinä välissä, niin kotona ollaan, vielä ainaki...
Nytkin välillä tuijottelen oksimetriä, et kun sahailee hapetus limarohinoiden tahtiin. Mut näissä lukemissa kun pysyttäisiinkin!! Mut pitää sanoa, et osaa olla sitkeää tuo erite nimeltään lima!! Ei yhtään mukava kaveri saman katon alla.
Siinäpä se sit tulikin, et miten kauan tätä kestää, monta valvottua yötä vielä edessä? Luoja tietää, toivottavasti myös sen, miten kauan tätä itse jaksan, et loppuisi vähän ennen sitä.
Mutta tältä ällöttävän pieneltä näytötä näpyteltynä, tämäkin päivitys on näissä olosuhteissa saavutus. Seuraavasta ei tietoakaan näillä unimäärillä. Mut nautimpahan ainakin tuosta pienestä auringon säteestä, joka sälekaihtimen välistä pilkistää. Selvästi se on huomannut meidät Marikan kans täällä ilmankostuttimen kosteuttamassa hämärässä makuuhuoneessa. Taidampa kuitenkin avata verhoja enempi ja antaa valon helliä meidän väsyneitä olemuksia. Nukutaan taas päivällä ja kerätään voimia seuraavaan yöhön!

Rikkaruohoja ja kaikkea muuta

Alku kesän muutamana hellepäivänä ulkoiltiin ihan urakalla, ihan kuin varastoon. Ja niimpä on nyt viileitä päiviä riittänytkin. Sisällä köllimistä ja lepäilyä. Kissat Marikan viereen välistä kilvan, kuka pääsee lämmittämään neitosen jalkoja tai muuten vain kainaloon kököttämään.

Pihalla puuhasteltu myös paljon silloin kun on tarennut, istutellen kukkia, yritystä siis ainakin ja syksyn tullen pitää jakaakin osa perennoista jo toiseen penkkiin. Kivikoita puhdisteltu rikkaruhosta ja maisemointi kangasta kivien alle rikkaruohon kasvua hillitsemään. Kaikkea tätä ja Marika paljon mukana puuhastelemassa :)

Sitä ei osaa oikein vapaa päivinäänkään lähteä kauemmaksi, kun haluaa olla lähellä, jos jotain sattuisi. Puhelimen pirinä kauppareissulla jo saa sydämen sykkimään, varsinkin jos on ennalta tuntematon numero. Mutta näilläpä se on mentävä ja odoteltava kirjettä Kuopiosta. Saa nähdä miten mullin mallin sit elo menee. Kuka jää kotiin ja kuka lähtee mukaan. Isot tytöt kun nyt siellä maailmalla. Mut joku viisashan se on sanonut, et asioilla on tapana järjestyä, josko sit tälläkin. Koettaa olla murehtimatta paljon etukäteen. (Helpommin sanottu, kun tehty) Ja unien näkeminehän se sit alkaa jossain vaiheessa, elelen tilanteita ennakkoon...

No joo, taidampa taas lähteä niitä kiviä villiintyneen ruohon seasta pelastamaan. Kun nyt hoitajakin vielä Marikalla, ettei mene ihan lorvailuks koko päivä. :)

Lomakuvia

Eilen kirjoitin piiiitkän tarinan kuulumisia. Mut eipä tabletti sitä saa julkaistua. Liekö kuvien määrä syy moiseen, ettei saa ladattua sivua valmiiksi.

Kaikenlaista, murhettakin mahtuu tähän eloon. Sairaalassa käytiin päivystyksenä juhannuksen alla, mut onneksi ei vielä ainakaan akuuttia toimenpide tarvetta munuaiskiville. Mut liikehdintää kuitenkin kivillä on....
Epilepsia kans välillä ihan oireettomana, mut sit taas toisena hetkenä antaa merkkiä itsestään. Pitää meitä jännityksessä, et mihin suuntaan mennään. Eli päivä kerrallaan, hissun kissun.

Päiväunilla

Uni on nyt Marikalla maistunut tavallista enemmän uuden lääkkeen myötä. Vanhin kissa, nimeltään Kissa Käkkyräinen on usein Marikan unen valvojana. Aina jalkopäässä ja niin, että Marikan jalkaan on tuntuma :) On mulla tätä hoitotiimiä siis enempikin ;) Toivoa vain nyt sopii,että uusi lääkitys rauhoittaa aktivoituneen epilepsian. Joten uskoa ja luottamusta taasen tarvitaan!

Kuvien liitäntää

Testailempa tätä tablettia, josko saisin kuvan liitettyä.

Päivitysongelmaa...

Tämä blogin päivitys on nyt ollut haasteellista. Tabletilta nytkin tätä koetan jotenkin muokkailla, mut ei ihan toimi tai en sitten vain ymmärrä. Kuvia ei suostu laitailemaan. Joten pelkällä tekstillä nyt sitten mennään.

Kivoja kuvia olisi kännykässä, kun kävimme pikalomalla Helsingissä. Linnanmäellä kahtenakin päivänä ja pikkumiehellä ja minulla jopa hupiranneke!! 

Ylitin omat pelkokertoimeni ja kävin laitteissa, joissa en ole nuorempanakaan käynyt!! Niin sitä vain saattaa ihminen ylittää ittesä, kun on oman lapsen hauskuttaminen kyseessä.

Marika oli kotona hoitajien kanssa ja pientä proplematiikkaa täällä kotisuomessa, mutta onneksi siitä päästiin säikähdyksellä!

Mutta kuvia sit mahdollisesti myöhemmin, jos ja kun keksin miten se onnistuisi.

Juhannuskin jo kohta, mut säät sen kun viilenee.

Mut eipä se haittaa, villasukat on keksitty ;)

Labrakokeita ja puhelu KYS:stä

Tänään jo heti aamusta Marikan kanssa verikokeisiin ja erinlaisia pissakokeita, munuaisten toiminnan seuraamiseksi. Yksi näytteistä viedään sit huomenna.

Tänään tuli myös puhelu KYS:stä! Aikuisten urologi soitteli ja kyllä se näyttäisi nyt siltä, että Kuopiossa kokeilevat sitä munuaiskivien poistoa. Olikin mukavan tuntuinen lääkäri, kiireetön ja jaksoi vastailla kaikkiin kysymyksiin mitä mielenpäällä minulla oli. Ja selvitti tarkasti miten toimenpide tehdään. Kesälomien jälkeen sit palaillaan asiaan.

Niin, epilepsiaan aloitettiin uusi lääke, kun säikähdys säpsyt lisääntyneet vähän liian paljon viimeisen epilepsiakohtauksen jälkeen. Lääke ei tosin varsinainen epilepsialääke ole, mut toivottavasti rauhoittaa tilanteen.

Et lomia nyt kun on yks jos toinen aloitellut , koululaiset ja isäntäkin, niin miekin taidan kuvitella olevani lomalla ;)

Konfirmaatiopäivä 29.5.14

Eilen se sitten oli, Marika oma juhlapäivä :) Rippikoulu on käyty ja konfirmaatio oli kaunis ja  herkkä tilaisuus ihan omassa kodissamme. 

Kummit, sisarukset, serkku, naapurit ja me vanhemmat olimme todistamassa tätä Marikan  suurta juhlaa.

Pienellä alttarilla oli Marikan kastekynttilä palamassa ja enkeli, joka oli myös aikoinaan Marikan kastepöydässä.

Marika sai myös ensimmäisen ehtoollisensa konfirmaatiossaan. Lusikalla pieni pala ehtoollisleipää ja tilkka viiniä.

Marika sai omaksi tuon sylissään olevan sydämen. Pappi kertoi tarinan, johon se liittyi. 
Jotenkin se meni niin, saimme kaikki ensin käsimme kivisen, kovan ja kylmän sydämmen. Jollainen voi tulla meille kenelle vain, jos elämme elämää toisiamme vahingoittaen ja itsekkäästi toimimalla. Hylkäämällä heikoimmat ja sairaat. 
Sitten kivi sydämmet kerättiin pussiin ja pappi jakoi punaiset, pehmeät ja lämpöiset sydämet. Jollaiseksi sydämemme voi muuttua huomioimalla ja välittämällä toisistamme. Olemalla avuksi ja tukena niinä hetkinä, kun elämä koettelee. Lähimmäisen rakkaus muuttaa ne kylmät ja kovat sydämet lämpimiksi ja rakastaviksi toisiamme kohtaan. Ja näin Jumala on tarkoittanut.

Marika vielä konfirmaation jälkeen alba päällään. Taustalla aikoinaan kasteessa saatu kynttilä ja enkeli ja rippilahjaksi Minna-papilta saatu Raamattu.

Tässä sitten poseerataan ilman albaa  :)

Marikalle itse hankin Valamon matkalta rukousnauhan yhdeksi rippilahjaksi. 

Kahvipöydän koristelua.

Rippipappi Minna ja Marika konfirmaation päätyttyä yhteiskuvassa. 

Pikkuveljen kanssa vielä yhteiskuvaa :) 

 Oma rakas tyttöni, niin iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni. 

Runo Marikan saamasta lahjakirjasta.
"Parasta sinulle" 
(Anna-Mari Kaasinen, Päivi Maanavilja)

Yhdessä kestämme kyllä
toistamme tukien,
toistemme silmistä toivon
merkkejä lukien.

Yhdessä kestämme kyllä.
Vielä on pimeää.
Vielä ei kumpikaan tiedä,
missä on polun pää.

Yhdessä kestämme kyllä.
Pidäthän kädestä.
Toivo on annettu meille,
yhteinen tehtävä.


Marika sai tosiaan ihania lahjoja ja useammankin runokirjan. Niitäpä tänne sit aina aika-ajoin tipauttelen.

Rippilahjan ostossa

Viikonloppuna kerettiin käydä ajelulla Valamossakin. Avustaja oli viikonloppu vapaillaan, niin meillähän touhua riitti :)

Valamoon suunnattiin ihan Marikan rippilahjan vuoksi. Jonka jo pääsiäisen aikaan siellä Valamossa käydessämme arvelin, et tuossapa oiva lahja neitokaiselle. Kirkossa käytiin sytyttämässä kynttilät Marikan mummon ja enon muistolle.

Kahvilla käytiin tietenkin ja olikin ihana sää istua jo ulkosallakin. Mut varjossa mielellään aina kuitenkin Marikan kans, ettei tule liian kuuma.

Sitten kierreltiin vielä Valamon aluella katsellen ihanasti silmujaan aukovia puita ja pensaita ja sitä sipulikukkien/kukkien yleensäkin määrää, ne tuntuu nousevan vaikka mistä.

Velipoika halusikin työntää Marikaa ja se pulpatus oli heidän perässä kulkiessa aikamoinen! Joona kertoili Marikalle koko ajan mitä missäkin näkyi!! ;)

Välillä piti kokeilla sisäpihalla olleitten eläimien selkään menoa, Marika seurasi vierestä veljen touhuja.

Karhuakin ennätti käydä moikkaamassa!

Marika kuunteli pikkulintujen visertelyä ja nautti lämpimästä säästä.