Eilen kirjoitin piiiitkän tarinan kuulumisia. Mut eipä tabletti sitä saa julkaistua. Liekö kuvien määrä syy moiseen, ettei saa ladattua sivua valmiiksi.
Kaikenlaista, murhettakin mahtuu tähän eloon. Sairaalassa käytiin päivystyksenä juhannuksen alla, mut onneksi ei vielä ainakaan akuuttia toimenpide tarvetta munuaiskiville. Mut liikehdintää kuitenkin kivillä on....
Epilepsia kans välillä ihan oireettomana, mut sit taas toisena hetkenä antaa merkkiä itsestään. Pitää meitä jännityksessä, et mihin suuntaan mennään. Eli päivä kerrallaan, hissun kissun.
Hei! Olen sellainenkin itkupilli etten voi lukea blogiasi itkemättä. Itselläni on reilu vuoden ikäinen touhukas tyttö sekä enkelipoika joka olisi neljän vuoden. Rutista Marikaa puolestani :-). Olisi aivan mahtava tuntea hänet/teidät. Hyvää kesää
VastaaPoistaRiitta
Rutistan, sen lupaan! Rutistelen itsekin, aina vaikka vain ohimennen <3
PoistaJa suukkokin tulee nenän päähän useimmiten moiskautettua, se Marikaa naurattaa :)
Kysynkin usein Marikalta, et oletko äitin prinsessa? Hän hymyilee ja räpsäyttää silmiään. Sit kun kysyn, et mitäpä se sit meinaa, jos sinä olet prinsessa, niin mikä äiti sitten on... Pieni mietintä tauko ja sit iso hymy ja naurua päälle... Kuningatarhan sitä sit ollaan ;)
Mistäpä päin suomea te olette? Saa laittaa vaikka sähköpostiakin, jos haluat kirjoitella ja vaikka siten tutustua enempi? :)
mette.marjut@gmail.com
Sinulle ja perheellesi myös aurinkoisempaa kesää! :)