Alku kesän muutamana hellepäivänä ulkoiltiin ihan urakalla, ihan kuin varastoon. Ja niimpä on nyt viileitä päiviä riittänytkin. Sisällä köllimistä ja lepäilyä. Kissat Marikan viereen välistä kilvan, kuka pääsee lämmittämään neitosen jalkoja tai muuten vain kainaloon kököttämään.
Pihalla puuhasteltu myös paljon silloin kun on tarennut, istutellen kukkia, yritystä siis ainakin ja syksyn tullen pitää jakaakin osa perennoista jo toiseen penkkiin. Kivikoita puhdisteltu rikkaruhosta ja maisemointi kangasta kivien alle rikkaruohon kasvua hillitsemään. Kaikkea tätä ja Marika paljon mukana puuhastelemassa :)
Sitä ei osaa oikein vapaa päivinäänkään lähteä kauemmaksi, kun haluaa olla lähellä, jos jotain sattuisi. Puhelimen pirinä kauppareissulla jo saa sydämen sykkimään, varsinkin jos on ennalta tuntematon numero. Mutta näilläpä se on mentävä ja odoteltava kirjettä Kuopiosta. Saa nähdä miten mullin mallin sit elo menee. Kuka jää kotiin ja kuka lähtee mukaan. Isot tytöt kun nyt siellä maailmalla. Mut joku viisashan se on sanonut, et asioilla on tapana järjestyä, josko sit tälläkin. Koettaa olla murehtimatta paljon etukäteen. (Helpommin sanottu, kun tehty) Ja unien näkeminehän se sit alkaa jossain vaiheessa, elelen tilanteita ennakkoon...
No joo, taidampa taas lähteä niitä kiviä villiintyneen ruohon seasta pelastamaan. Kun nyt hoitajakin vielä Marikalla, ettei mene ihan lorvailuks koko päivä. :)
Ihana Marika...Voi kun ihminen oppisikin elämään vain tätä päivää, ja vain tätä hetkeä. Vaikeaa se on mutta ehkä siihen voi opetella ja pyytää Luojan apua. Toivotan teille leppoisia kesäpäiviä kaiken sen keskelle missä nyt elätte.
VastaaPoistaNiin olen koettanu opetella, eipä sitä eloa ole vuosikausiin enää osannu kovin suunnitellakaan. Jos jonnekin lähtöäkin on koettanu tehdä, niin kyllä se lopullinen päätös sit ihan viime tipassa tulee tehtyä.
PoistaMut jotenkin tähän on jo tottunut, maailma ei romaha siitä, jos ei ihan käsikirjoituksen mukaan menekään. Ja nauttii niin yksinkertaisista asioista, et ei uskoisikaan :)
Kiitos, leppoisia kesäpäiviä otetaan mielellään vastaan <3 Sais vain vähän ilmat lämmetä ja aurinko näyttäytyä, et sais olla enempi ulkona!
Mulle tuttu juttu tuo-asioilla on tapana järjestyä- sanonta. Hoen sitä mielessäni välillä kun on liikaa paperisotaa/avustajan puutetta/muuta sälää... Jotenkin se pitää pään järjissä ja jalat maassa.
VastaaPoistaJa tutulta tuntuu sekin, että aina ollessaan töissä,kaupassa,missävaan, säikkyy puhelintaan.
Mulla ainakin on trauma tullut puhelimen soimisesta, koska juuri puhelimen ääneen heräsin, kun Töölöstä silloin Jussin loukkaantumisesta lääkäri soitti...Huh!
Mutta nyt häntä pystyyn vaikka hakaneulalla, ja toivotaan kaikkea hyvää ja kaunista <3
Joo, niin sitä pitää koettaa vain räpiköidä, vaikka sit hakaneulan turvin ;) Mulla tapana vain aina kun meinaa liikaa mietinnän puolelle tää elo heittää, niin tehdä jotain fyysistä hommaa, niin kun nyt nuo kivikoiden putsaamiset tai koiran kans metsässä rämpiminen. Tai siirrän kukkapenkin paikasta toiseen, niin et lihakset huutaa illalla hoosiannaan. Lapio heiluu ja multa siirtyy! Talvella on hyvä kun on lumityöt mihin saa sen miettimisen aiheuttaman energian purkaa.
VastaaPoistaMut miekin uskon nyt sit siihen, et asioilla on tapana järjestyä! Katotaan miten miun sit käy...
Löysin tämän blogin aivan sattumalta vähän aikaa sitten, ja onneksi löysin! Jäin seuraamaan heti, nyt uskalsin kommentoidakin. Olen Marikan ikäinen tyttö, itse viisi vuotta sitten liikenneonnettomuudessa loukkaantunut, paljon sairaalaelämää nähnyt, nyt tosin kuntoutunut lähes kokonaan.Marika vaikuttaa kuvista katsoen ihanan iloiselta tytöltä, sinäkin monista kokemuksista huolimatta positiiviselta ihmiseltä. Enkä kyyneliltä säästynyt lukiessani tämän blogin tekstejä lähes kokonaan alusta loppuun asti!
VastaaPoistaToivon jaksamisia Marikalle ja koko muullekin perheelle vaikeisimpiin aikoihin. Kesäisen kauniita päiviä teille :)
Kiitos viestistäsi ja kiva kun rohkenit kirjoittaa :)
PoistaMukava kuulla, että sinä olet tervehtynyt ja kuntoutunut saamistasi vammoista! Niin soisi käyvän useammille!
Marika on kyllä ihanan aurinkoinen tyttö, silloin kun mikään olemassa oleva sairaus ei koettele ja vie voimia kohtuuttomasti. Mutta toki kipeänä suru ja pelko on myös Marikan tuntemuksia ja nekin kyllä hänestä aistii. Siksi pyrinkin olemaan Marikan mukana kaikissa kohtaamisissa, missä pitää kyetä tulkitsemaan hänen viestejään ja tuntojaan.
Sinulle myös mukavaa ja toivottavasti myös aurinkoista kesää :)
Marikastahan on tullut pitkäsäärinen nuorinainen.Terveisiä :)
VastaaPoista