Toipilaana....

Nyt ollaan oltu kotona jo viikko. Sairaalassa hujahti 10 päivää. Yöt ovat olleet touhukkaita limaisuuden kanssa taistellessa, jo reilu 3 viikkoa. Sanompahan vain, ettei tälläistä rumbaa ole vielä ollutkaan tämän 11 vuoden historian aikana limaisuuden kanssa, että yöllä heräilen 2-3 tunnin välein neitosen vointia tarkistamaan ja limaisuutta helpottamaan. Tekemään kostutuksia ja valutuksia. 

Sitten kun siihen lisätään tämä ihana helle!!! Lomalla oleva avustaja ja jumppari. Niin arvata saattaa, kenen selkänahasta se jaksaminen taas otetaan. 

Sitten joku siihen sanoo, että pitäisi vähän irtautua ja ottaa välimatkaa.... Helpommin sanottu kun tehty!! Kuinkahan moni jättäisi lapsensa haukkomaan happea kuin kala kuivalle maalle??

Sairaalassa ollessa käytiin parina päivänä ulkonakin, mut helpompi melkein oli sisällä olla, kun siellä oli viileämpää. Mut vähän käytiin auringossakin paistattelemassa.

Kotona meitä olikin sitten vastassa omat apuvoimat. Ikävöineet kissamiehet. Jotka ottivat Marikan hoiviinsa välittömästi.

Jalkojen päälle kontrolloimaan ja valvomaan neitosen vointia. Siinä kehräten ja valvoen Marikan unta. Kissa hento valkoinen sanoisinko. Yölläkin minun apuna Marikan oloa helpottamassa. Varmaan tekisi enempi jos voisi.

Marikan varpaat siinä tuntuma etäisyydellä ja ylös heti, jos jotakin ilmenee. Yskän puuska tai limarohinat vaivaa.

Saa nähdä kuinka nyt sitten pitkittyy tämä limaisuus ongelma. Ja miten käy Marikan suunniteltu toimenpide Kuopiossa. Kutsua ei tosin vielä ole tullut. Huolta ja murhetta ihan omiksi tarpeiksi.

Joskus miettii ja ihmettelee, millaistahan olisi "tavallinen" elämä? Jos sitä kauheaa päivää 3.4.2003 ei olisi ollutkaan!?

Olisi terve 13v neitokainen kirmailemassa kavereidensa kanssa. Olisi jäänyt kokemukset eri viranomaisten kanssa kokonaan väliin.

Mutta eikös ne jotkut viisaat ole sanoneet, että vaikeudet jalostaa!? Kyllä minulle rupeaisi tämä jalostus jo pikku hiljaa riittämään. Tai saisi edes henkäistä välillä! Olla hetki ilman jotain joka koettelee sydäntä ja mieltä.

No, mutta näillä mennään mitä annettu on ja toivotaan, että niitä voimia, vahvuutta, rohkeutta ja nöyryyttäkin riittäisi aina sopivasti jokaiseen hetkeen. Ja oikeanlaisia, lempeitä ja ymmärtäväisiä kohtaamisia kanssakulkijoiden kanssa.

"Anna rakkautesi voiman virrata,

anna lempeytesi lämmittää.

Anna hyvyytesi hoivata,

anna kunnioituksesi kannustaa.

Älä määrää, 

älä arvostele,

nöyyryytä

tai vähättele.

Sillä lahjaksi lähimmäinen annetaan, 

kumppaniksi kulkemaan,

ei omistettavaksi vaan rakastettavaksi."

Päivien murusia

Tällä hetkellä sivujen päivitys enempi kuin haasteellista! Nytkin kirjoittelen kännykästä, nähden pienen osan tekstistä kerrallaan! Kuvien laitto vaatii tällä hetkellä sen verran hermoja, että niitä ei nyt sitten ole.
Kaikenlaista ollut, osa voimauttavaa ja osa taas niitä vieviä. Tällä hetkellä juurikin niitä vieviä...
Marika flunssassa maanantaista lähtien. Neljä erittäin huonoilla unilla olevaa yötä takana! Viime yönä jo viittä vaille sairaalaan lähtö, mutta onneksi tunnin mittainen puhelu hoitajan kanssa ja lääkärin konsultoinit siinä välissä, niin kotona ollaan, vielä ainaki...
Nytkin välillä tuijottelen oksimetriä, et kun sahailee hapetus limarohinoiden tahtiin. Mut näissä lukemissa kun pysyttäisiinkin!! Mut pitää sanoa, et osaa olla sitkeää tuo erite nimeltään lima!! Ei yhtään mukava kaveri saman katon alla.
Siinäpä se sit tulikin, et miten kauan tätä kestää, monta valvottua yötä vielä edessä? Luoja tietää, toivottavasti myös sen, miten kauan tätä itse jaksan, et loppuisi vähän ennen sitä.
Mutta tältä ällöttävän pieneltä näytötä näpyteltynä, tämäkin päivitys on näissä olosuhteissa saavutus. Seuraavasta ei tietoakaan näillä unimäärillä. Mut nautimpahan ainakin tuosta pienestä auringon säteestä, joka sälekaihtimen välistä pilkistää. Selvästi se on huomannut meidät Marikan kans täällä ilmankostuttimen kosteuttamassa hämärässä makuuhuoneessa. Taidampa kuitenkin avata verhoja enempi ja antaa valon helliä meidän väsyneitä olemuksia. Nukutaan taas päivällä ja kerätään voimia seuraavaan yöhön!