Alku kesän muutamana hellepäivänä ulkoiltiin ihan urakalla, ihan kuin varastoon. Ja niimpä on nyt viileitä päiviä riittänytkin. Sisällä köllimistä ja lepäilyä. Kissat Marikan viereen välistä kilvan, kuka pääsee lämmittämään neitosen jalkoja tai muuten vain kainaloon kököttämään.
Pihalla puuhasteltu myös paljon silloin kun on tarennut, istutellen kukkia, yritystä siis ainakin ja syksyn tullen pitää jakaakin osa perennoista jo toiseen penkkiin. Kivikoita puhdisteltu rikkaruhosta ja maisemointi kangasta kivien alle rikkaruohon kasvua hillitsemään. Kaikkea tätä ja Marika paljon mukana puuhastelemassa :)
Sitä ei osaa oikein vapaa päivinäänkään lähteä kauemmaksi, kun haluaa olla lähellä, jos jotain sattuisi. Puhelimen pirinä kauppareissulla jo saa sydämen sykkimään, varsinkin jos on ennalta tuntematon numero. Mutta näilläpä se on mentävä ja odoteltava kirjettä Kuopiosta. Saa nähdä miten mullin mallin sit elo menee. Kuka jää kotiin ja kuka lähtee mukaan. Isot tytöt kun nyt siellä maailmalla. Mut joku viisashan se on sanonut, et asioilla on tapana järjestyä, josko sit tälläkin. Koettaa olla murehtimatta paljon etukäteen. (Helpommin sanottu, kun tehty) Ja unien näkeminehän se sit alkaa jossain vaiheessa, elelen tilanteita ennakkoon...
No joo, taidampa taas lähteä niitä kiviä villiintyneen ruohon seasta pelastamaan. Kun nyt hoitajakin vielä Marikalla, ettei mene ihan lorvailuks koko päivä. :)
