Huomenna on sairaalassa käynti päivä. Marikan osteoporoosin hoitoon kuuluvan lääkkeen tiputus suonen sisäisesti (i.v.) . Olen Maikalle jo puhunut, et perjantaina sitten aamusta taksi tulee hakemaan ja viemään meidät sairaalaan. Eipä voisi olla totisempaa tyttöä taas kuin nytten on... Jumpparikin huomasi aamulla käydessään, et missäs ne hymyt lymyilee, kun ei olekaan aurinkoinen ilme tytöllä kasvoillaan.
Mitä ihmettä tuo pieni tyttö pohtiikaan ja mitä muistoja, tuntoja, ahdistusta ja pelkoa se sana sairaala jo hänessä herättää. Eipä silti, ei se itsellekään ole mikään lempi paikka käydä. Kun kaikki äänet, hajut, hissin surinat, ovien kolahdukset, askeleet, kaikki mitä siellä kuulee ja näkee tuo aina hyvin mieliin ne hetket, jolloin siellä ollaan oltu hyvin vaikeissa olosuhteissa.
No, mutta onneksi se huominen on vain käynti, sovittu ja suunniteltu sellainen. Lupasin Marikalle et otetaan joku DVD-elokuva ja pikku DVD laite mukaan ja katsotaan joku kiva elokuva sillä aikaa, kun se lääke sinne suoneen tiputetaan. Ja sit taas tuttu ja turvallinen luottotaksi tuleekin jo kyyditsemään takaisin kotiin :)
Luotetaan, että Luoja pitää huolen, et pärjäillään taas seuraavaan kontrolliin ja lääkkeen tiputukseen kotona.