Kirje...

Niinhän se lopulta tuli, se odotettu ja pelätty toimenpidekutsu Kuopioon KYS:iin. Tuli jo viime viikon perjantaina. Mut ahdistavuudessaan sellaiseen saumaan, ettei tännekään ole saanut tuntojaan päiviteltyä.


Sillä jo lähes kuukauden "terveenä" olon jälkeen, kun Marika toipui siitä keuhkokuumeesta. Niin pikkuveli sairastui toissa viikonloppuna flunssaan ja oli koulustakin useamman päivän poissa, täysin vuoteen omana. Pääkipuineen, kurkkukipuineen, tukkonenineen ja lopulta kunnon yskällä höystettynä. Viime ke-to yönä sitten meni Marika neitokainen tukkoon. Ja minä ite, torstai illasta potien kurkkukipua ja sit olikin jo perjantaina hengitystiet ihan tukossa. Siihen härdelliin sit tää kutsu jota oli odottanu ja toisaalta toivonut, ettei sitä tulisikaan. Se tää ihmismieli ei aina itekään tiedä mitä haluaa.


No, tässäpä nyt sit toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niin kuin sanonta kuuluu. Toipuillaanko kahdessa viikossa ja onko Marika tuolloin toimenpide kuntoinen vaiko ei.
Joku joskus sanonut, et on kuin löysässä hirressä tai kuin veitsen terällä. Niin tätä vois kuvailla taas sellaiseksi olotilaksi. Itse asiassa aika monestikin siltä tuntunut tässä vuosien varrella.


Mut eipä se taas auta kuin rämpiä päivä kerrallaan. Ja katsoa mitä tuleman pitää. Toivoa nyt ensi alkuun, et tää viheliäinen flunssa lähtis ja sassiin. Marikasta ainakin!! Antas Luoja armoa vähän tähän päivien kulkuun!