Niinpä se taas kuukausiin vaihtui. Ja syksyä kohti mennä jollotellaan. Marikan limaisuuden kans päästy normaaliin tilanteeseen, eli höyryillä saatu pysymään tilanne hallinnassa.
Edelleen odotellaan kutsua Kuopioon KYS:iin. Toisaalta toivoen, et olisivat unohtaneet kokonaan, mut kun sit tietää, että toimenpide on kuitenkin hyvä tehdä ennen kuin akuutimpia ongelmia tulee. Mut kuten aina, odottavan aika on aina piiiiitkä!! Ja tälläiset haluis äkkiä pois päiväjärjestyksestä. Ettei tartteis miettiä ja funtsia taas kaikenlaista.
Ylihuomenna meillä onkin kontrolli käynti PKSSK:ssa. Tän epilepsian tiimoilta tällä kertaa.
Itse tuossa jo aloittelin "avantouintia", siis suomeks, totuttelua viileneviin vesiin. Ihan kiva fiilishän tuo tuli, kun uiskenteli vähän kauemman aikaa vedessä. Siitä se taas harrastus lähtee käyntiin ja saa itselleen voimia ja toivottavasti vastustuskykyä tulevaan talveen.
Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !
Tein samaa tänään ja parina aikaisempana päivänä. Uin kylmässä vedessä. Yllättävän pitkään pystyy. Kuinka pitkälle syksyä käyt järvessä? Itse en ole uinut aikaisemmin syksyisin, avannostakin jo vuosia.
VastaaPoistaTälleen mie vesien viiletessä aina aloittelen ja koetan päästä käymään viikottain aina tuonne toukokuulle asti, kun vedet sit taas käy lämpenemään.
PoistaAvantouintia nyt taitaa olla jo 6 talvi lähdössä menemään. Ihana harrastus kaikkinensä. Ja mukavinta kun tämä meidän pikkumies, Marikan pikkuvelikin on innostunut kylmässä vedessä pulahtelusta.
Löysin tämän blogisi Tästä kaikesta -blogin kommenttisi kautta. Kyllä tas omat murheet tuntuvat naurettavan pieniltä. Ei ole varmasti helppoa kuunnella ihmisten marinoita pikkuasioista. Toivottavasti Marikatyttösen flunssa on jo parempi, eilä sairaalahoitoa ole tarvittu.
VastaaPoistaVenla