Viikko oltu nyt kotona todella voimia ja psyykettä kysyneen 6 viikon sairaalassa olon jälkeen Kuopiossa KYS:ssä. Kahden vrk pituiseksi arvioitu munuaiskivien poisto venähtikin 6 viikkoiseksi ja ajottain tosi pelottavaltakin näyttäväksi. Ei uskaltanut tosiaankaan elää kuin ja vain sitä kulloistakin hetkeä. Ei ajatella mitä on jo tapahtunut tai miettiä mitä huominen tai ylihuominen toisi tullessaan. Tehohoito 6 vrk oli ihan totaali paluu onnettomuus vuoden tunnelmiin. Samalla teholla kun oltiin...
Tässä kuvassa kuitenkin jo lasten-ja nuorten osastolla.
Huono tuuri jatkui vielä ja osastolla riehunut Norokin poikkesi eristyshuoneeseen. Ja äitinä sain myös totaali tyhjennyksen, onneksi yöllä.
No eilen käytiin kuitenkin jo viikko kotiutumisesta Kuopiossa kontrollissa. Niin toipuvan näyttää munuainen kaikesta kovasta kokemastaan huolimatta. Ja Marika... Ihmetellä pitää miten lapsi kestää...
Itseni kanssa kävin monenlaista keskustelua... Taas ties monennen kerran sitä kuvitteli sen kaikkein pahimman tapahtuvaksi... Sitä tunnettapa ei osaa edes sanoiksi pukea. Sen tuntee vain kehossaan kipuna, tärinänä, kouristuksina, kyynelinä, huutona jota ei voi edes huutaa pois!!!
Voi Luoja, mistä sitä taas on selvittykään. Sen tajuaa vasta tovin jälkeen päin, kun uskaltaa ruveta miettimään kokemaansa.
No nyt nautitaan taas kotona olosta enempi kuin arvaattekaan!! Avustajansa kanssa Marika nautti heti miten kotiuduttua joulun tunnelmasta musiikin ja kynttilän valossa. Ja Marikahan nautti, onni ja ilo näkyi ja paistoi toisen kasvoilta <3
Kotiin viriteltiin ennätys nopeassa tahdissa jouluinen tunnelma.
Joulu vanha ikuinen,
aina yhtä kultainen.
Kaunis, herkkä, hempeä,
pyhä, lämmin, lempeä,
Joulun ajan odotusta,
Hyvän Joulun toivotusta!
Kai se pitää vain taas koettaa ajatella, et tämä oli tälläinen ahdistava pätkä elämää
ja luottaa, että elämä taas kantaa minkä kantaa eteenpäin.
Onni koostuu pienistä hetkistä. Niitä toivon teille korikaupalla ! Joulurauhaa. <3
VastaaPoistaNäin on. Onni on nyt ja tässä! Sinulle ja perheellesi myös Rauhaisaa Joulua <3
PoistaHyvää joulua ja Marikalle iiiiso rutistus ja rutista myös itseäsi :-)
VastaaPoistaRiitta
Rutistettu on Marikaa! Iloisen hymyn sai rutistus aikaan :)
PoistaJa kiitos myös rutistuksesta minulle, hyvä mieli tuli siitäkin.
Lupsakkaa Joulua sinullekin <3
Ihanaa että pääsitte jouluksi kotiin; mutta tiedätkö mitä, viime aikoina on kirjoiteltu paljon että kynttilöiden kova polttaminen on verrattavissa passiviiseen tupakointiin. Tietysti jos on isot tilat niin on eri juttu. Kaikki ilo tahdotaan viedä meiltä. Ajattelin kuitankin kirjoittaa niin voit itse tarkistaa että pitääkö paikkansa.
VastaaPoistaJoo, niinhän se tahtoo olla, et kaikki on todettu vaaralliseksi. Ihan normaalitkin asiat. Perunat ja herneet, kun niitä syö ja käyttää liikaa.
PoistaNiin kuin nyt esim tää munuaiskivi juttu johtui siitä, et toista sairautta hoidetaan ja siihen syötetään hoitoja jotain ja sit aiheutetaankin toisaalle ongelmia. Et etipä siitä sit kultainen keskitie.
Mut luulempa et tässä tätä lääniä on sen verran et kynttilöitä uskaltaa poltella. Ja jos ei, niin olkoon sit niitä meidän paheita ;)
Mut kiitti kuitenkin tiedosta :)
Kirjotusvirhekkin tuonne nyt pääs vilahtamaan ja pilkkuja puuttuu. Mut koettakee ymmärtää ihmistä. Ja älkää lukeko jo ärsyttää!
PoistaHei, tuo kynttiläjuttu oli vain sen takia kun itselläni on monesta sairaudesta kärsivä lapsenlapsi, astma niiden joukossa ja siihen ehdotettiin että kynttilöitä olisi syytä olla polttamatta, syö kaiken hapen ympäriltä ja tulee pienhiukkasia, jotka vaikeuttavat hengitystä.
PoistaHei. Mitä Marikalle nyt kuuluu? Miten Teidän Joulu ja vuoden vaihtuminen meni?
VastaaPoistaTerveisiä Marikalle taas Lempäälästä ja voisitko halata häntä puolestani?
T. Aurora
Kiitos kysymästä :) Ollaan pärjäilty tyttösen kans ihan kivasti. Itse en tosin ihan rento ole ollut. Öisin sytkyilen moneen otteeseen katsomaan vointia ja hengitystä seurailen. Mut joka kerta kiitollisena siitä, et kotona tosiaan ollaan ja siinä se neitokainen tuhisee.
VastaaPoistaNyt tosin on pikkuhiljaa posti tuonut epikriisejä eri erikoisalaltaan (pediatria, kirurgia ja tehohoito), niin kylläpä on puistattanut ja kyynelkin silmäkulmaan noussut niitä lukiessa. Mitä kaikkea se Marika TAAS on joutunut läpikäymään. Ei sitä onneksi kaikkea siinä hirveydessä eläessään, just siinä myrskynsilmässä edes tajuakaan!! Onneksi, ehkä...
Mut puistattaa näin jälkikäteenkin vielä ajatuksenkin tasolla! Ja monesti nousee mieliin aina ne entiset vastaavat tilanteet ahdistavuudessaan. Et huh huh ja syvä huokaus, ei voi muuta sanoa.
Joo. Kylläpä mie tuota tyttöä voin halata puolestasi omien rutistusteni ja suukotusteni välillä. Niitä ei ole nyt kyllä säästelty. Jos ei aikasemminkaan. Mut ihana tunne se on kun saa kädet kietasta tytön ympärille ja pusun moiskauttaa poskelle. Ja kysyä, tiiätkö kenen Rakas oot? Ja vastaukseksi saan mitä suloisimman hymyn ja vastauksen "äi".
<3
Hyvä kun olette voineet olla nyt kotona; uskon että on todella vaikea yrittää aina aivankuin aloittaa uudestaan ja nollata entiset tapahtumat niin että ne eivät aina nousisi mieleen. Toivon ja rukoilen teille rauhallista talvea.
VastaaPoistaIhana että Marika osaa sanoa Äi, mahtaa tuntua kaiken jälkeen hurjan hienolta <3 <3 Onko hänelle muitakin sanoja? Monesti oon miettinyt mutta en oo kysynyt, että oletteko Marikan kanssa koettaneet jotain "puhelaitetta" jolla hän saisi ajatuksia tuotua julki? Vai onko Marikan vamma sellainen ettei niiden käyttö onnistu?
VastaaPoistaJaksuja ja terveyttä koko teidän perheelle! <3