Voimauttavia asioita

 

Kotona touhuiltu ahkeraan limaisuuden vähentämiseksi ja sen pois saamiseksi. Onneksi jo kuitenkin helpommin lohkeavaa ja Marikakin jo itse jaksaa yskähdellä omalla tavallaan, saaden limaa nousemaan.

 

Toissa viikonloppuna oli minulla omaishoitajan vapaat. Ja silloin lähdettiinkin muiden lapsosten kanssa käymään Kolilla. Marikan jäädessä kotiin hoitajansa kanssa. Armeijastakin lomalla oleva tytär pääsi mukaan, kun oli pidempi vapaa hänellä ensimmäisen kerran. Palaillut hänkin jo Rovaniemeltä Kajaaniin. Liekö siitä jo maininnutkin aikaisemmin.

 

Mutta kyllä oli maisemat taas omaa luokkaansa, vaikka samaiset polut kulkenut jo ties monettako kertaa. Yhtä henkeäsalpaavan kaunista ja rauhoittavaa maisemaan saa hakea näiltä leveys asteilta. Ja saatiin ihan omalla porukalla Koli valloittaa, ketään muita ei sattunut korkeuksissa samaan aikaan olemaan. Sai istahtaa ja olla vain, kuunnella ja katsella. Tälläisissä olosuhteissa sitä saa nollata mielensä ja sydämensä. Ja ihaninta huomata, että myös jälkikasvu nauttii samoista asioista kuin itsekin :)

 



 

 

 

 

Kivikkoista polkua, mut sitähän se elämäkin on. Tarkkaan katsottava mihin astuu ja mikä kohta antaa sen vakaimman pohjan jalan alle.

 

 

 

Viime yönä sitten töllötettiin vanhimman tyttären kanssa Superkuuta. Ja aika Super se olikin. Kännykän kameralla ei vaan ihan niin taiteellisia kuvia saa, jonkinlaisia kuitenkin. Mukava istuksia ja katsella ohi liipuvia pilviä. Kuun valaistessa jo kummasti tummuvaa iltaa. Kaunista, sanoisinko. Keuhkot täyteen ilmaa ja syvä huokaisu. Päivä taas saatu iltaan ja lapsoset levollisesti nukkumassa. Kyllä se vain on luonnolla ja sen eri ilmiöillä omanlaisensa vaikutus. Minuun ainakin hyvinkin voimakas ja rauhoittava.