No onhan tuo aika vierähtänyt!! Viime vuona ei tullut kirjoitettuakaan, ei riviäkään. Ehkä syynä se, että se oli sen verran syvältä koko vuosi, ettei viitsi kovin edes muistella, jouti mennä kaikkine ongelmineen. Eli ei ollut helppo vuosi.
Isoja muutoksia ja sen seurauksena sairauden paheneminen, epilepsian, jonka olemassa oloa ei ollut tarvinnut miettiä 11 vuoteen ja sit se ampaisi täys laagin kerralla ja pisti koko systeemin sekaisin. Sen vaikutuksia ja seurauksia koetetaan tasapainotella edelleen.
Siirtyminen sairaala maailmassa aikuisten puolelelle... No joo, olin kuullut kauhutarinoita ja voin allekirjoittas niistä jokaisen. Ihan shokkihoitoa koko sydemi. Vammainen lapsi/nuori, huh jos joutuisi siihen maailmaan yksin!! Henki lähtis, se on minun mielipide. Ei siitä sen enempää... Sinne ei mielellään joudu, ei nuori eikä nuoren vanhempi.
Marikahan täytti sit 18 vuotta viime vuonna. Millenium vauva kun aikoinaan sattui olemaan. No se täysi-ikäisyys ei tuonut ajokorttia tai mitään muutakaan. Oman perheen kans todettiin, et nyt on meidän neitokainen sit aikuisten kirjoissa. Noin niin kuin viranomaisten silmissä.
Oma ihana pikkulikka meille silti, olipa ikä mikä hyvänsä.
Sama aurinkoinen, hymy herkässä ja huumorintajuinen neitonen niin kuin ennenkin. Vaikka kuin epilepsia koettaa välillä pistää asiat ihan päin peetä.
Tässäpä pinta puolisesti meidän vuoden 2018 kuulumiset. Toivottavasti vuosi 2019 toisi jotain hyvää kirjoitettavaakin.
Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !
