Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tammikuun kuulumisia


Marika päässyt nyt pitkästä aikaa pyöräilemään. Jumppa tuokion jälkeen rentoutetaan neitokaista vielä pyöräilyllä. Ja ilme kertookin enempi kuin tuhat sanaa, kivaa näyttäisi olevan :) 

Flunssa on nyt pyörinyt vielä hallittuna muotona perheessämme. Joona ensimmäisenä, sitten Marikassa ja nyt sitten itselläni! Toivottavasti ahkerat höyryhengittelyt pitäisi Marikalla taudin hillitympänä ja pärjäiltäis kotikonstein...




 Kissa herroista taas kuvia.
 Väinö kuvassa joulukorttien kirjoitus urakan aikaan. Väinö halusi osallistua tuohon tapahtumaan omalla panoksellaan ja antoi kortteja altansa sitä mukaa kun mietittiin kenelle seuraava kortti kirjoitetaan :)



Kissamme nimeltään Kissa sitten oma peräisine nukkuma asentoineen. 


Oma rentoutumis ja mielen nollaus paikka, eli avanto ja tässä taisi olla pakkasta yli -20 astetta ja auringon lasku menossa. Oma lapsuuden aikainen uimaranta, onkin nytten paikka jonne ajan vähän kauempaakin rentoutumaan ja hakemaan vastustuskykyä toivottavasti flunssien ym. kulkulaisten  varalle.
Ihaninta, että avantoon olen saanut houkuteltua myös puolisoni, joka jo käynyt kanssani useamman vuoden. Ja nyt uusimmat innostuneet harrastajat esikoinen ja kuopus!! Esikoinen pääsee tosin täällä meidän kanssa käymään vain silloin, kun opinnoiltaan täällä päin on käymässä, mutta harrastus on sen verran vienyt mukanaan, että hän jatkaakin sitten taas sisareni kanssa avantouintia myös Tampereella. Mukava piristys ruiske opintojen vastapainona.


Monenlaisia ajatuksia on herännyt ja joutunut taas pohtimaan elämän heitellessä milloin ketäkin, läheisiäkin vakavien asioiden ääreen. Oman terveyden ollessa koetuksella. Mutta vaikutusten ollessa myös muihin läheisiin voimakkaita.
Hyvä kun kerkiää toipua ja kasata palaset kuta kuinkin järjestyksen edellisen koettelemuksen jäljiltä, niin jo jokin uusi myrsky astuu elämään. 
No, pitää vain koettaa jaksaa luottaa, että elämä kantaa ja kellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa ( kukahan tuonkin sanonnan on keksinyt?)

6 kommenttia:

  1. Marikalla oli varmaan tosi kivaa pyöräillä, vaihtelua hänelle.
    Toinen kissa nukkuu erikoisesti. :) On se hyvä että sulla oli apulainen joulukorttien kaa.
    Oikein ihanaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  2. Mikä nukkuma- asento Kissalla :) Ihana kerrassaan myös Marikan riemu pyöräillessä! ~Memmuli~

    VastaaPoista
  3. Hei

    Miten teillä on kouluasiat järjestyneet? Toisessa seuraamassani blogissa asia on hyvinkin ajankohtainen (http://gotilot.blogspot.fi/2014/01/myrsky-vesilasissa.html), löytyisikö Sinulta vertaistukea heille...
    Aya

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marikan koulu asiat on mielestäni hyvin. Eli kotiopetus on Marikan kohdalla se turvallisin ja toimivin tapa.

      Kävin lukemassa lähettämäsi linkin kautta blogia ja surulliseksihan se vetää. Toivon vain vanhemmille rohkeutta ja päättäväisyyttä asian määrätietoisesti läpi viemiseksi, niin että lapsen etu on se painavin kriteeri, jonka pohjalta päätös tehdään. Ja myös vanhempien kunnioitus lapsensa huoltajina ja heidän lapsensa parhaimpana asiantuntijana.

      Poista
  4. Hei
    Koulualan työtä tekevänä tämä on aiheena tosi lähellä ja kiinnostaa... Olen kanssasi samaa mieltä, että vanhempi on aina lapsensa paras asiantuntija, Myös perusopetuslaissa korostetaan yhteistyötä kotien kanssa ja maalaisjärjellä ajateltuna kaikkien edun mukaista on kyetä suunnittelemaan asioita etukäteen.
    Teillä asiat ovat onneksi järjestyneet yhteistyössä ja lapsen etua kunnioittaen, jos tilanne olisi kuitenkin toinen, eiköhän pelkkä pitkäkestoinen epilepsiakohtaus riittäisi sairaspoissaolon syyksi - jolloin juoksutettaisiin hoitajaa/avustajaa koulun ja kodin väliä ennalta arvaamattomasti.
    Kun teillä on tuo kotiopetus järjestynyt, opettaja käy ilmeisesti kotona? Lapsella on erityisen tuen päätös ja HOJKS? En tiedä kiinnostaako aihe muita lukijoita, mutta tästähän voisit tehdä ihan erillisen postauksenkin?
    Aya

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, opettaja käy Marikalla kotona. Ja on erityisen tuen päätös ja HOJKS laaditaan joka syksy. Marikan tapauksessa tarve kotiopetukselle katsottiin jo heti alkuunsa, jo silloin, kun Marika aloitti varhennetun esiopetuksen vuonna 2005. Silloin epilepsia tilanne oli hyvin levotonta ja paheni aina vuoteen 2006-2007 jolloin useita status kohtauksia. Sairaalassa oloja ja ambulanssi käyntejä kotona.

      Muistaakseni ihan alkuun psykologi ja hoitava lääkäri arvioi tuolloin se, että Marikalle on parasta opetus järjestää kotona. Ja mielestäni juurikin lasta hoitavan neurologin sana painaa aika paljon siinä, mikä on turvallista ja järkevää lapsen kohdalla. Ja mielestäni meitä vanhempia kuultiin tuossa arvioinnissa myös ihan kiitettävästi. Ja niinhän se pitää mennäkin! Kaikkien yhteistyötähän se pitäisi olla, niin viranomaisten kuin vanhempienkin. Ja sitä, että kuullaan kaikkien näkemys ja sen pohjalta mietitään järkevin ja paras vaihtoehto. Itse en ainakaan tahtoisi tietoisesti vaarantaa lapseni terveyttää ja sairaudenkin uhalla sallia viranomaisilta päätöksiä, jotka olisivat jopa henkeä uhkaavia. Kuten voisi olla, jos epilepsia on hyvin oireinen ja lapsi pakotettaisi normaalisti käymään koulua, säännöllisine aamu herätyksineen ja taksikyyteineen.

      Toivottavasti tuolla blogissa "Gotilot" ja heidän lapsensa kohdalla asiat saadaan järjestymään todellakin se lapsen etu huomioiden!! Eikä vain viranomaisen jääräpäisyyttä painosteta perhettä tilanteeseen, jossa lapsen etu on kaukana!!

      Poista