Josko sitä kokeilisi toisenlaista blogi pohjaa. Mut menee varmaankin taas opetellessa tovin aikaa. No, mut hiljaa hyvä tulee. :)
Kaikenlaisaia ajatuksia ja mietteitä jos kirjoittelisi. Siitä, mitä on ollut ja koettu ja koetaan.
Millaista on kun saa ensin terveen lapsen, odotetun sellaisen ja sitten yhtä äkkiä, silmänräpäys ja kaikki muuttuu ja lopullisesti. Kun ensin terve ja eloisa lapsi vammautuu vakavasti ja lopullisesti. Mitä kaikkea hän on joutunut läpi käymään. Kipua ja pelkoa. Uusia sairauksia vuosien kuluessa. Ja koetat siinä vain uskoa johonkin tarkoitukseen...
Oma rakas tyttäreni Marika Mette Marjut, syntyi 9.11.2000
Hän kasvoi ja kehittyi normaalisti ja oli puhelias ja touhukas pikkuneiti aina 3. huhtikuuta 2003 asti.
Tervetuloa tänne bloggeriin :) ja terveisiä Marikalle <3
VastaaPoistaKiitos, kerron terveisesi Marikalle :)
VastaaPoistaMinäkin löysin nyt tieni tänne uuteen blogiin :) ja lähetän täältä paljon terkkuja ja halit Marikalle :)
VastaaPoistaKiva kun löysit tännekin blogiin. Täällä ehken kirjoittelenkin omia tuntojani Marikan rinnalla kulkiessa. Mut unohtamatta omaa rakasta tytärtänikään. <3
VastaaPoistaSitten on myös meitä, jotka luulivat saaneensa terveen lapsen, mutta myöhemmin totuus paljastui. Ei meillä mitään teidän vastoinkäymisen luokkaa olevaa sairautta ole, mutta silti. Paljon on mietteitä tullut käytyä läpi ja rinnalla kulkee aina huoli miten lapsi tulee elämässään pärjäämään. Tämä maailma on niin julma erilaisia kohtaan.
VastaaPoistaIloista syksyä ihanalle Marika-neidille perheineen! Pysyköön taudit loitolla ja vointi parhaana mahdollisena!
Kiitos Emmi viestistäsi. Todellakin, se elämän arvaamattomuus, ensin kaikki voi olla hyvin ja sit yks kaks vedetäänkin matto alta! Ja sen jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Erityislasten vanhemmat jos ketkä sen tietävät.
PoistaSe tosi asia, jonka sanoit että elämä on julma erityisilleen, on niin tosi! Sitä on joutunut olemaan puskurina monet kerrat sille miten eri tahot olisivat lasta kohdelleet, jos itse ei olisi pääsääntöisesti aina läsnä kun vain voi. Ja niinhän siinä sit usein käy, et niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, aina ei jaksa olla se kiva omainen itsekään. Eikä itse asiassa tarvitsekaan. Kukapa se ei kynsiään näyttäisi, jos omasta lapsesta on kyse!!
Teille kans kuulaita syyspäiviä ja kaikkea hyvää toivotaan :)
Olen lukenut siitä, että äitisi on kuollut. Saanko siis kysyä, minä tietämätön, että mihin äitisi kuoli? Ei ole pakko vastata, jos arka aihe.
VastaaPoistaHalaathan Marikaa taaskin mun puolesta, kun minun käteni eivät sinne teille asti yllä :)
Terkuin: Emilia Lieksasta
Moi, oon lukenut tän blogin kokonaan ja haluisin kysyy mitä Marikalle kävi silloin, ei tarvii vastata jos et halua.
VastaaPoistaTerkuin: Jannika Kemistä