Sain haasteen :)

Minut haastettiin Häivähdys blogista pilvisen päivän haasteella, mutta olkoon sen nimi nyt vaikka aurikoisen päivän haaste koska pilviä ei juuri taivaalla nyt ole :).

Haaste menee näin: 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 

2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 11 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. 

6. Ei takaisin haastamista. 

11 asiaa minusta: 

1.  Olen 3 tyttären ja 1 pojan nappulan äiti ja vaimo miehelleni.

2.  Asun omakotitalossa, itseni suunnittelemassa, juuri meidän tarpeisiin sopivassa. 

3.  Perheessämme on 1 suomenlapinkoira Halla 10v ja 4 kissaa, nimeltään Kissa 15v, Völe 12v, Kaapo 2v ja Väinö 1v.

4.  Pidän siivoamisesta ja kodin sisustamisesta. Puhtaan pyykin tuoksu on ihana!

5. Pidän kaikista vuoden ajoista, jokaisessa on jotain kaunista ja odottamisen arvoista, vuosi toisensa jälkeen.

6. Pelkään korkeita paikkoja, lentämistä ja laivamatkatkaan ei ole niitä mieluisimpia. Paras siis pysyä ihan kotisuomessa ;)

7. Lempi kukkani on valkoinen ruusu. 

8. Pidän kotimaisesta iskelmämusiikista.

9. Tykkään laitella puutarhaan kukkia, eri asia, kasvavatko ne sitten siellä!! 

10. Tavallinen päivä kotona, ilman huolen häivää ( Marika voi siis silloin hyvin) on ihaninta mitä tiedän!!

11. Haluan luottaa siihen, että joku pitää meistä huolta, aina, myös silloin kun tuntuu siltä, että maailma kaatuu päälle huolineen ja murheineen!!

Haastajan 11 kysymystä minulle: 

1. Kesä vai talvi?   Molemmat

2. Onko sinulla mitään allergioita?  Ei tiettävästi

3. Mitä lemmikkejä sinulla on?  Koira ja 4 kissaa

4. Unelmoitko koskaan sellaista mitä on mahdotonta toteuttaa? Kyllä mie taidan unelmoida...

5. Uskotko Jumalaan?  Kyllä uskon.

6. Uskotko, että kaikilla on kaksi puolta, hyvä ja paha? Siis ihmisilläkö? Tarvittaessa varmaankin voi olla.

7. Montako ystävää sinulla on? Ihan "oikeita" todella YSTÄVIÄ, jotka pysyy mukana elämän tuulissa ja myrskyissä, niin kyllä ne yhteen käteen mahtuu. Sellaisia jotka on kulkeneet rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Laatu korvaa silloin kyllä määrän.

8. Mikä ero on kaverilla ja ystävällä? No, kaveri on kai vähän pinnallisempi ja ns. tuttu, mut sille et kerro välttämättä kaikkia syvimpiä salaisuuksiasi. Ystävä on taas todellakin luotto tyyppi ja niitä on harvassa!!

9. Tukala ja + 42 vai viileä ja + 10? Viileä ja + 10, onhan keksitty villasukat ;)

10. Koko nimesi?  Kirsi Marjut Kaarina

11. Oletko käynyt ulkomailla? Jos olet, niin missä? Olen käynyt ruotsissa ja norjassa, siellä lapissa. Aikoinaan (2002 ja sitä ennen) matkailu-autolla ajeltiin ja nautittiin kauniista maisemista. Ja ruotsissa Tukholmassa, risteilyllä kerran ( siitä tiesin, et ei ole miun juttu risteilytkään)

Empä taida keksiä 11 blogia jotka haastaisin. Niin harvoja blogeja kerkiän seuraamaan. Mutta vastasin nyt itse kuitenkin saamaani haasteeseen jonka siis sain Häivähdys blogista :)

Vesisadetta ja metsälenkkejä

Eilen ja toissa päivänä lupailtiin kovia rankkasateita tänne meille päin suomea. Ja välillähän se todellakin vähän ropsautti. Mutta ihanasti varmaan luonto sai voimaa ja paikat rupesi vihertämään. Yhden sadekuuron välillä kävinkin koiran kans nuuskimassa sateen jälkeistä raikkautta.

Samoiltiin ihan umpi metsässä pieniä polkuja. Koira tykkää ja itsellenikin mukavampaa, kun asfaltteja pitkin mennä.

Onneksi ei olla sokerista Hallan kans, meitä ei pieni tai vähän isompikaan sade onneksi haittaa :)

Ja sieltähän se polunpäästä koti sitten häämöttelikin.

On sillä metsällä ja luonnolla yleensäkin niin rauhoittava ja terapeuttinen vaikutus. Sitä on monet huolet ja murheet saaneet kevennystä koiralenkeillä vuosien varrella. 

Äitienpäivänä

Ihana oli herätä tänä aamuna, kun vesisade rummutti kattoa. Sitä on jo jotenkin odottanut, että kevät pääsisi eteenpäin. Ja itse asiassa taitaa tänään ainakin meidän pihan koivut aukaista silmujaan :)

Torstainen sairaalareissu onneksi takana päin. Neitokainen tosin kuin neulatyyny täynnä piikin jälkiä ja verikoe yrityksiä.  Kun on hennot suonet, niin on, minkäs teet. Onneksi oli ihana lääkäri, joka kanyylin sai kuin saikin suoneen ja lääke saatiin tiputettua. Itselle aina helpompi, kun on jo ennestään tutut hoitajat ja lääkärit. Kuulumiset puolta pienemmällä selittämisellä. 

No mutta sitten perjantaina Marikalla sitten iski pikkuveljellä viikkoa aikaisemmin ollut mahatauti!! Tässä ollaan viikonloppu nyt sit Pregosan ja  itselle uusi tuttavuus, nimeltään Floridral glukoosi-elektrolyyttiliuoksella sitten mentykin. Tosin jo tänään kokeillaan vähän tuhdimpaakin ravintoa. Ja näyttäisi, että taidetaan selvitä ihan kotikeinoin tästä taudista.

Ja tänä aamuna sitten olikin ihanaa, kun sai herätä tosiaan siihen sateen ropinaan. Marika voi jo huomattavasti paremmin ja hymyilevä ja iloisesti ääntelevä neitokainen oli parasta tälle päivälle!

 Marikalta sainkin ihanan lahjan!! Olivat opettajan kanssa painaneet käsipyyhkeeseen eri hedelmiä kuviksi. Isoimmilta tytöiltä sain valkoisia ruusuja, omia lempikukkiani. Joona juuri pois silloin koulusta, kun olivat tehneet äitiepäivälahjoja, siitä pieni murhe hänellä, mut eipä sitä sen pidempään surtu.  

Mut kaiken kaikkiaan, ihana aamu ja omat rakkaat tässä ja nyt <3 Voisiko sitä ihminen muuta toivoa!!

Lääkitystä osteoporoosiin

Tällä viikolla Marikalle jännityksen paikka. Loppu viikosta on osteoporoosi lääkkeen tiputus suoneen ja taitaa verikokeitakin olla ennen ja jälkeen. Ne on aina nää sairaalalle menot omanlaisiaan, niin tytölle kuin äidillekin. Tokkopa sitä selittää edes osaa, mitä tuntemuksia koko paikka herättää. Aina mukavampi, kun ja jos saa vain käydä ja lähteä.

Kovasti koetan aina ennakkoon kertoilla mitä siellä kulloisellakin käynnillä tapahtuu, mut silti sen huomaa, miten jännittynyt ja vakava Marika aina silloin on. Ja kun ei voi sanoiksi hän tuntojaan pukea...

Mukavampia mietteitä on onneksi sitten tässä reilun kolmen viikon päästä. Marika pääsee ripille Helatorstaina :) Nyt on talvi mennyt ja rippikoulua neitokainen käynyt kotiopetuksena viime syksystä lähtien. Konfirmaatio on sitten se juhlan huipentuma. Kiva päästä järjestämään Marikalle oma juhlapäivä <3



Vappuilua

Niin se taas meni vappukin, vaikka ei meillä sitä kummemmin vietettykään. Isäntä töissä, niin illalla perinteiset nakit perunasalaatilla ja oma tekemällä salaatilla.

Marikan kans meni toissa yö valvoessa, syystä tai toisesta. Niin viime yönä uni sitten maistuikin sitä tehokkaammin.

Mut vappupallothan piti tietenkin hankkia :)

Marikan lempi satuhahmo Helinä oli nyt onneksi pallonakin, niin sellainenhan se piti sitten hankkia.

Ja ettei vanhat pallot pääsisi unholaan, niin viime vuoden pallo, Tuhkimo on vieläkin tallessa. Littanana tosin, mut sitäkin tärkeämpänä. Pois ei ole saanut heittää, ehken nyt sitten kun Helinä pallo on tilalla, niin vanhakin voidaan heittää pois.

Sieltähän ne taustalta Tuhkimon helmat pilkistääkin seinältä.

Yhtenä vuonna meillä oli sellainen vappupallo, joka pysyi ihmeellisen kauan pullukkana ja leijui katon rajassa varmaan pitkälle syksyyn. Pikkuhiljaa se sit vähän kerrassaan laskeutui alemmaksi ja alemmaksi, mut suht pulleana pysyen. Mut hauskinta siinä oli se, että kun sen vei jonnekin muualle meidän talossa, niin se leijui itsestään takaisin Marikan huoneeseen!!

Siinä meillä oli sitten syksyn alussa Marikan asioiden palaveria, jolloin oli sit eri yhteistyötahoja koolle kutsuttuna. Alkuun siinä sit kun porukat rupesi tulemaan, niin seisoksittiin Marikan huoneessa, niin tää pallo leijui siihen porukkaan, vein sen pois ja se luiju tulla uudestaan. Ja siinä kun ympyrässä melkein seisoksittiin, niin se pallo tuli siihen keskelle ja kävi jokaisen edessä vähän aikaa leijumassa. Ikään kuin tarkistamassa, ketäs tänne on koolle kutsuttu. :)

Että sellaista meidän vappuun.  Puissa melkein jo hiirenkorvat! Et ei se kaukana taas ole kun on kauniin vihreää. <3