Eilen ja toissa päivänä lupailtiin kovia rankkasateita tänne meille päin suomea. Ja välillähän se todellakin vähän ropsautti. Mutta ihanasti varmaan luonto sai voimaa ja paikat rupesi vihertämään. Yhden sadekuuron välillä kävinkin koiran kans nuuskimassa sateen jälkeistä raikkautta.
Samoiltiin ihan umpi metsässä pieniä polkuja. Koira tykkää ja itsellenikin mukavampaa, kun asfaltteja pitkin mennä.
Onneksi ei olla sokerista Hallan kans, meitä ei pieni tai vähän isompikaan sade onneksi haittaa :)
Ja sieltähän se polunpäästä koti sitten häämöttelikin.
On sillä metsällä ja luonnolla yleensäkin niin rauhoittava ja terapeuttinen vaikutus. Sitä on monet huolet ja murheet saaneet kevennystä koiralenkeillä vuosien varrella.
Tämä postaus ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Sain sen avulla ajatukseni taas suht järjestykseen. Kiitos ja ihania metsäretkiä teille jatkossakin ! :)
VastaaPoistaOle hyvä vaan :) Metsä on ihmeellinen paikka. Itsekin voisin taas lähteä rämpimään! Tuli sellainen kirje KYS:stä, et nyt ahdistaa!!! Siellä ei tehdäkään lasten virtsatiekivien murskaushoitoja!! Missäs sitten!?
PoistaJos jotain ahdistavaa tästä kuviosta löytyy, niin se, et jos joku sairaanhoidollinen asia hoidetaan muualla kuin kotikaupungissa!!
Olla vieraalla paikkakunnalla ja sairaalassa! Yks pahimpia kauhuskinarioita mitä olen kokenut. Siinä ei ole mitään inhimillistä!!
Ensinnäkin jo se, että on lapsen kans sairaalassa ja vieraspaikkakunta, niin siinä ei kyllä hirveästi lohduttavia elementtejä löydy. Ihmiset vieraita, kaupunki vieras (Kuopio ois vielä just ja just menny) ja siellä jos jotain ahdistavaa tapahtuu, niin...
ei mitään turvalliseksi koettavaa asiaa! Kokemusta on...(Turku vuonna 2012)
Voi tylsyys... Luulisi, että KYS olisi kykenevä toimenpiteen hoitamaan. Tuo reissaaminen on kyllä tosi kurjaa. Mulla ei ole omakohtaista kokemusta, kun kaikki hoito, mitä on tarvittu, on tapahtunut kotikaupungissa muutaman kilometrin päässä kotoa, mutta vierestä olen seurannut, kun perhe on tullut satojen kilometrien päästä tosiaan ihan vieraaseen kaupunkiin hoitoihin. Ei ole helppoa kaiken sen muun stressin lisäksi, mitä sairas lapsi tuo.
PoistaToivottavasti kaikki sujuu kuitenkin hyvin. Voimia sinne. :)
Ihanan näköinen ulkoilumaasto teillä:)
VastaaPoistaVoimia taas tuleviin päiviin!
Kiitos, kaunista tässä ympärillä kyllä on. Ihania polkuja metsässä ristiin rastiin kuljeksia.
PoistaLuonnolla on kyllä ihmeellinen vaikutus, useasti siellä murheet kaikkoavat pois :) Onpas outoa, ettei KYS tuollaista toimepidettä pysty tekemään! Uskon, että jo asia itsessään hyvin ahdistavaa, huoli lapsesta ja sitten vielä joutuisi täysin vieraaseen paikkaan, turvattomuuden tunne on varmasti valtava tuollaisessa tilanteessa! Tsemppiä teille, kaikella on tapana järjestyä :) -Johanna-
VastaaPoistaVarmaankin aikuisten kohdalla sielläkin niitä tehdään. Mut ihan oikea sana muoto oli, et "tiettävästi" lasten virtsatiekivien murskaushoitoja ei tehdä KYS:ssä. Asia laitettu sit seuraavaan portaaseen mietittäväksi.
VastaaPoistaJa kylläpä ne tuppaa aina ne aikaisemmat muistot ja kokemukset nousevan pintaan, halusi tai ei. Ja varsinkin, kun ja jos ne aikaisemmat muistot ei ole ihan niitä positiivisempia, niin aikamoisen tunne skaalan sitä ittesä kans käy. Ja tokkopa tää koskaan mitenkään rutiinin omaiseksi muuttuu, et tunteitta vain lapsen toimenpiteeseen laittaisi. Ehei, ei onnistus multa ainakaan!!
No, sana pelottaa, on nyt suht mieto ilmaisu tän päiväisille fiiliksille! Mut niin kuin sanoit, et kaikella on tapana järjestyä, niin siihen luotan miekin. :) Hymyillen, vaikka läpi kyynelten! Odotellaan, mitä tuleman pitää.
Toivotaan että tuo sana "tiettävästi" on tuossa se jota seuraavassa portaassa mietitään niin että toimenpide kuitenkin suoritetaan siellä koska Marika ei nyt aivan pikkulapsi enää ole. Voi miten teillä riittää huolia. Ihana metsä ja hieno koira kuvissa, siellä luonnon keskellä voi yrittää antaa päässä pyörivien ajatusten vähän aikaa levätä. Voimia sinne tuleviin päiviin.
VastaaPoistaHaastoin sinut :) www.valkoperhonen.blogspot.fi
VastaaPoista