Päivitysongelmaa...

Tämä blogin päivitys on nyt ollut haasteellista. Tabletilta nytkin tätä koetan jotenkin muokkailla, mut ei ihan toimi tai en sitten vain ymmärrä. Kuvia ei suostu laitailemaan. Joten pelkällä tekstillä nyt sitten mennään.

Kivoja kuvia olisi kännykässä, kun kävimme pikalomalla Helsingissä. Linnanmäellä kahtenakin päivänä ja pikkumiehellä ja minulla jopa hupiranneke!! 

Ylitin omat pelkokertoimeni ja kävin laitteissa, joissa en ole nuorempanakaan käynyt!! Niin sitä vain saattaa ihminen ylittää ittesä, kun on oman lapsen hauskuttaminen kyseessä.

Marika oli kotona hoitajien kanssa ja pientä proplematiikkaa täällä kotisuomessa, mutta onneksi siitä päästiin säikähdyksellä!

Mutta kuvia sit mahdollisesti myöhemmin, jos ja kun keksin miten se onnistuisi.

Juhannuskin jo kohta, mut säät sen kun viilenee.

Mut eipä se haittaa, villasukat on keksitty ;)

Labrakokeita ja puhelu KYS:stä

Tänään jo heti aamusta Marikan kanssa verikokeisiin ja erinlaisia pissakokeita, munuaisten toiminnan seuraamiseksi. Yksi näytteistä viedään sit huomenna.

Tänään tuli myös puhelu KYS:stä! Aikuisten urologi soitteli ja kyllä se näyttäisi nyt siltä, että Kuopiossa kokeilevat sitä munuaiskivien poistoa. Olikin mukavan tuntuinen lääkäri, kiireetön ja jaksoi vastailla kaikkiin kysymyksiin mitä mielenpäällä minulla oli. Ja selvitti tarkasti miten toimenpide tehdään. Kesälomien jälkeen sit palaillaan asiaan.

Niin, epilepsiaan aloitettiin uusi lääke, kun säikähdys säpsyt lisääntyneet vähän liian paljon viimeisen epilepsiakohtauksen jälkeen. Lääke ei tosin varsinainen epilepsialääke ole, mut toivottavasti rauhoittaa tilanteen.

Et lomia nyt kun on yks jos toinen aloitellut , koululaiset ja isäntäkin, niin miekin taidan kuvitella olevani lomalla ;)

Konfirmaatiopäivä 29.5.14

Eilen se sitten oli, Marika oma juhlapäivä :) Rippikoulu on käyty ja konfirmaatio oli kaunis ja  herkkä tilaisuus ihan omassa kodissamme. 

Kummit, sisarukset, serkku, naapurit ja me vanhemmat olimme todistamassa tätä Marikan  suurta juhlaa.

Pienellä alttarilla oli Marikan kastekynttilä palamassa ja enkeli, joka oli myös aikoinaan Marikan kastepöydässä.

Marika sai myös ensimmäisen ehtoollisensa konfirmaatiossaan. Lusikalla pieni pala ehtoollisleipää ja tilkka viiniä.

Marika sai omaksi tuon sylissään olevan sydämen. Pappi kertoi tarinan, johon se liittyi. 
Jotenkin se meni niin, saimme kaikki ensin käsimme kivisen, kovan ja kylmän sydämmen. Jollainen voi tulla meille kenelle vain, jos elämme elämää toisiamme vahingoittaen ja itsekkäästi toimimalla. Hylkäämällä heikoimmat ja sairaat. 
Sitten kivi sydämmet kerättiin pussiin ja pappi jakoi punaiset, pehmeät ja lämpöiset sydämet. Jollaiseksi sydämemme voi muuttua huomioimalla ja välittämällä toisistamme. Olemalla avuksi ja tukena niinä hetkinä, kun elämä koettelee. Lähimmäisen rakkaus muuttaa ne kylmät ja kovat sydämet lämpimiksi ja rakastaviksi toisiamme kohtaan. Ja näin Jumala on tarkoittanut.

Marika vielä konfirmaation jälkeen alba päällään. Taustalla aikoinaan kasteessa saatu kynttilä ja enkeli ja rippilahjaksi Minna-papilta saatu Raamattu.

Tässä sitten poseerataan ilman albaa  :)

Marikalle itse hankin Valamon matkalta rukousnauhan yhdeksi rippilahjaksi. 

Kahvipöydän koristelua.

Rippipappi Minna ja Marika konfirmaation päätyttyä yhteiskuvassa. 

Pikkuveljen kanssa vielä yhteiskuvaa :) 

 Oma rakas tyttöni, niin iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni. 

Runo Marikan saamasta lahjakirjasta.
"Parasta sinulle" 
(Anna-Mari Kaasinen, Päivi Maanavilja)

Yhdessä kestämme kyllä
toistamme tukien,
toistemme silmistä toivon
merkkejä lukien.

Yhdessä kestämme kyllä.
Vielä on pimeää.
Vielä ei kumpikaan tiedä,
missä on polun pää.

Yhdessä kestämme kyllä.
Pidäthän kädestä.
Toivo on annettu meille,
yhteinen tehtävä.


Marika sai tosiaan ihania lahjoja ja useammankin runokirjan. Niitäpä tänne sit aina aika-ajoin tipauttelen.

Rippilahjan ostossa

Viikonloppuna kerettiin käydä ajelulla Valamossakin. Avustaja oli viikonloppu vapaillaan, niin meillähän touhua riitti :)

Valamoon suunnattiin ihan Marikan rippilahjan vuoksi. Jonka jo pääsiäisen aikaan siellä Valamossa käydessämme arvelin, et tuossapa oiva lahja neitokaiselle. Kirkossa käytiin sytyttämässä kynttilät Marikan mummon ja enon muistolle.

Kahvilla käytiin tietenkin ja olikin ihana sää istua jo ulkosallakin. Mut varjossa mielellään aina kuitenkin Marikan kans, ettei tule liian kuuma.

Sitten kierreltiin vielä Valamon aluella katsellen ihanasti silmujaan aukovia puita ja pensaita ja sitä sipulikukkien/kukkien yleensäkin määrää, ne tuntuu nousevan vaikka mistä.

Velipoika halusikin työntää Marikaa ja se pulpatus oli heidän perässä kulkiessa aikamoinen! Joona kertoili Marikalle koko ajan mitä missäkin näkyi!! ;)

Välillä piti kokeilla sisäpihalla olleitten eläimien selkään menoa, Marika seurasi vierestä veljen touhuja.

Karhuakin ennätti käydä moikkaamassa!

Marika kuunteli pikkulintujen visertelyä ja nautti lämpimästä säästä.

Viikonlopun touhuja

Marika tykkää kovasti saunoa ja varsinkin löylyn heitto ja kiukaan suhahdus on niin naurettavia juttuja. Siihen vielä joku hyvä löylytuoksu, niin on neitokaiselle aistielämystä kerrakseen. Ensimmäisenä aina käydään, ettei ole vielä liian kuuma. Talvisin aina tietenkin lyhdyissä kynttilät tunnelmaa tuomassa. Me Marikan kans ollaan sellaisia tunnelma ihmisiä, pienestäkin jutusta haetaan sitä hyvää mieltä ja oloa. Jopa siis hyvin arkisestakin asiasta kuin sauna. 

Paksun palmikon kun aukaisee, niin on säkkärää vaikka muille jakaa. Päänahka sinäänsä on Marikalla aika arka, synä lienee päässä olevat useammatkin leikkausarvet. Itku tulee herkästi hiuksia harjattaessa, jos ei ole varovainen. Selvityssuihkeet ja nykyisin sellainen jännä harja (Tangle Teezer) ovat olleet kyllä apuna ja itkuitta on hiukset saatu selvitettyä. Vinkki hiusharjasta saatiin Marikan isosiskolta, jolla itsellä myös paksut puoleen selkään tai taitaa nykyisin olla jo pitemmällekin ulottuvat hiukset.

Hiukset kun sitten saunan jälkeen harjaa selvityssuihkeella selväksi takuista ja laittaa napakalle letille, niin ei sitten niin katkeilekaan, kuin jos olisi ihan lyhyenä. Kuitenkin kun pää on aina jonkin tuen varassa, niin takaa herkästi murtuu ja katkeilee hiukset, mut sellaiselta pahemmalta on ainakin vältytty. Varmaankin juuri sen vuoksi, että hiukset ovat pitkinä ja kiinni.