Kuva kerrallaan....

14.12.15 Marika <3

Onnea Rakkaani tänään 9.11.2015

Paljon Onnea Rakas Tyttäreni tänään 9.11.2015 täyttäessäsi 15-vuotta!!!

Suvi Teräsniskan laulun sanoin,

"Uusi aamun koi"

" Voittaa painostava helle, voittaa sysimusta yö. Siinä annettu on jokaiselle oikeus ja työ. Minä en sun osaasi voi kantaa, en puolestasi henkäystäkään... Mut apu jonka voin sen tahdon antaa. Luoksesi mä jään! En oo sen voimakkaampi kuin oot sinäkään. Tiedä en minäkään, kuinka täältä eteenpäin me selvitään! Mutta tiedän sen, kun heräät aamuun uuteen, huomaat viereltäs en mennyt mihinkään. Ja se uusi aamunkoi vielä kerran toivon meille tuoda voi. Tulkoon rikkautta, huolta, tulkoon täysi huominen. Minä kuljen kanssas samaa puolta, lupaan sulle sen! "

Syksyn tuulahduksia

Aika on taas vierähtänyt. Kesä meni oikeastaan sitä kesää odotellessa ;) Mut kivasti kuitenkin. Tehtiin tyttöjen juttuja Marikan sisarusten kans. Ja nautittiin vain yhdessä olosta. Me vanhemmat päästiin kerran yhdessä reissuun (2 vrk) ja toinen reissu (2vrk)pikkuveljen toiveiden mukaan.

Luxus löytyi elämään ihan vain yksinkertaisista toisiamme hemmottelevista jutuista.

Jalkahoitoja tehtiin aromaattisilla hoitoöljyillä ja rasvoilla lopuksi pehmitettiin ja hierottiin neitokaisenkin jalkoja. 

Kesän kääntyessä lopuilleen, ilmatkin lämpeni ja sai vielä pientä tuntumaa siihen kesäänkin. Mut nyt syksykin on kuulaudessaan ja raikkaudessaan ollut ihan mukava ja ulkoiltukin sen mukaan. 

No ei päivityksiä ilman kissoja, jotka onkin hyvin tärkeä osa Marikan "terapioita". Nautinto ja hyvä mieli taitaa olla aina ihan molemmin puolista. Uusin kissamies Kalle on jälleen osoittanut omalla sosiaalisuudellaan sen minkä on jo näin kissaihmisenä tiennytkin, et näillä karvapalloilla on kummasti verenpainetta alentava vaikutus.

Ja kun neitokainen on saatu untenmaille, voi "terapeutti" siirtyä itsekin väljemmin makoilemaan.  Varmistaen, että kosketus kuitenkin säilyy nukkuessakin.

Nyt syysloman kunniaksi käytiinkin jo heti alkajaiseksi päiväajelulla ja piipahdettiin jälleen Valamossa. Sytytettiin tuohukset, enon ja mummon muistolle. Ja nautittiin rauhallisesta ilmapiiristä.

Ja ei päivityksiä ilman kissapläjäystä 

kuvakollaasina, niin se tuleekin sitten tässä ;)

Kalle on jo 6 kk vanha ja painoa (4,2 kg) ja jymäkkyyttä on jo tullut sillä vauhdilla, et taitaa tulla isoin kissa kunhan aikaa vielä vähän kuluu.

Sateen ropinaa ja tassujen vilinää

Sitäpä se on ollut, tämä mennyt heinäkuu. Sadetta jota tuntuu riittäneen jokaiselle päivälle. Mutta tärkeintä taas kerran, että kotona on saatu olla. Välillä tosin mielessä pyörii, mitä sinne Marikan munuaisille kuuluu. Mutta eipä se auta kuin olla ja odotella, jos jotakin ilmaantuu. Kun ei kontrollejakaan ole minnekään.

 

Haasteita tuonut ja tuo tämä nykyinen omien vapaitteni aikainen hoitojärjestely. Ei ole mutkatonta ei ja kun vielä aisoissa ihminen joka tykkää pistää pakkaa sekaisin. Mutta vastuunsahan se kantaa jos virheitä tekevät. Tästä voisi taas kertoa pitemmänkin tarinan, mut katsotaan miten syksyinen palaveri menee, et avaanko sitten sanaisen arkkuni täällä julkisesti. Nääs ihan mielivaltaista touhua välillä tämä viranomaisten kanssa asioista sopiminen. Olen luullut, et kun jotakin sovitaan, niin se pidetään, mutta ei, näillä on omat sääntönsä. Olen vain aina ymmärtänyt väärin....

 

No joo, jotain mukavaakin. Perheemme lisääntyi uudella kissamiehellä. Ja onkin niiiiiin suloinen pakkaus, että suurimmat verenpaineet saa jo sitä rutistelemalla laskemaan. Kalle on pojan nimi ja rotu ragdoll, sininen tabby colorpoint. Ikää tällä hetkellä 18 viikkoa. 

 

 

 

 Kotona on pällistelty nyt kesästä sellaiset vajaat neljä viikkoa, kahdessa pätkässä. Avustajan lomien ajan. Loma reissuja oli just se tasan kaksi ja 2 vrk per loma. Et voimauduppa siinä sitten syksyä ja tulevaa talvea odotellen. Katotaan kauanko nuppi kestää vai onko sittenkin selkä joka ekana sanoo sopimuksensa irti.

 

 

 

Mut miepä olen onneks syksy immeisiä ja odotan pimeneviä iltoja ja nautin uhallakin siitä, et tänään on täysikuu ;)

 

 

 

Kuulumisia :)

Tämä "blogeilu" on jäänyt vähemmälle. Syystä tai toisesta. Ehkä ajankin puutteesta. Ja suht monesti yksin puhelunkin vuoksi. Ihania kuvia neitokaisestakin olisi, mut vaatii aina läppärillä istumista. Kun voisikin näin puhelimesta kuvatkin liittää.

Kotona on onneksi pärjäilty. Johan siitä on kulunut 6 kk, kun kotiin päästiin KYS:stä. Mut kontrolleja ei oo tiedossa minnekään. Elää jollotellaan päivä kerrallaan. Sit jos ongelmia tulee, niin kai se on käännyttävä viisaampien puoleen.

Ruokamerkin vaihdon ja ruokamäärän lisääntymisen myötä on neitokainen saanut muutaman lisäkilon. Sitä on omin päin vähän vähennetty. Mut kokonaisnestemäärä pysyen samana. Munuaisten huuhtelun turvaamiseksi.

Marika onneksi näyttää kun se nauttii olostaan. Ja se onkin itselle yksi tärkeimmistä viesteistä mitä häneltä voi saada.

Iloinen ja aurinkoinen tyttö kaikkinensa. Onneksi osataan nauttia pienistä ja yksinkertaisista asioista. Eli ihan vaan kotona olosta!

Rupeaisi vain säät lämpenemään et saisi olla enemmän ulkona! Juhannushan tuo oli onneksi jo parempaan päin säitten suhteen. Saunottu on usein ja ahkeraan. Siitä onneksi nauttii niin tytär kuin äitikin!

Itsellä suunnitelmia pienimuotoisen koulutuksen myötä josko lisäisi panostaan järjestöjen parissa. Tämä kokemus joka tästä 12 vuodesta jonka prässiä on läpi käynyt, niin voipi hyvinkin hyödyttää jota kuta toista ja helpottaa näin hänen tietään. Mutta kuin ollakaan, kotikunta ei oo yhtään asian suhteen myötämielinen. Ja tyttösen hoitojärjestelyt onkin se kulmakivi!! Ihan kun omistaan taas jakaisivat! Ja tässäpä sen tiimoilta pientä painia ja ehken paperisarkaa voip riittää. Mut katsellaan kuin käy...

Marikan puolen ulko-ovessa meillä onkin kesäinen ajatus. Ilta aurinko kauniisti oven iltaisin valaisee ja kukka-amppeli antaa oman varjonsa.