Lomalla

Täällä sitä ollaan, lomalla! Irti arjesta ja yöheräämisistä. Sen 2 vrk minkä irti arjen touhuista pääsee. Marika hoitajien kans kotona, hyvässä hoidossa. Yksin tänne ajelin tänään, loskassa ja osittain sumussa. Mut ei haitannut sääolosuhteet. Isäntä ja poika jo aikaisemmin tulivat rentoutumaan ja kylpylässä polskimaan ( ei miun juttu). Sormenpäät rypistyy ja iho kuivuu, ei kiva ollenkaan! ;)


Mut käydä syömässä valmiilla ja istua vain illalla takkatulen loisteessa ja kynttilän valossa, siinä mieli ja keho lepää. Ei hurjia vaatimuksia sille, että saa tunteen nimeltä "loma".

Äidin rakkaus...

Mikä on maailmassa pyyteetömin,
mikä vahvin ja venyvin.


Mikä kestää eniten murheita, pelkoa ja vastarintaa...


Mikä kestää, vaikka kaikki muu katoaisi.


Minkä läpi mahdottominkin voi olla mahdollista.


Mikä parantaa, kun kaikki muu hajottaa.


Se on tunteista jaloin, aidoin ja lahjomattomin.


Äidin rakkaus <3




-taru haapala-

Vieraita :)

Tänään me sitten saatiin vieraita. Ja annoimme kurkistuksen meidän päiväämme ja arkeemme Marikan kanssa.Vieraaksemme saapui 36-vuotias kolmen lapsen äiti Ylämyllyltä. Hän on Liperin kunnanvaltuutettu ja Kristillisdemokraattien Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Maija Silvennoinen. Hän pyrkii eduskuntaan huhtikuun vaaleissa.

Pari tuntinen mennä hujahti huomaamatta. Maija tervehti tietenkin ensin Marikaa ja sitten kierreltiin kotiamme. Lopuksi vain istahdettiin keittiön pöydän ääreen, jossa sitten aika vierähtikin.

Kertoilin vaiheet vuodesta 2003 tähän päivään pikakelauksella.

Kävimme myös läpi niitä haasteita ja ongelmia mitä vuosien varrella olemme kohdanneet jo ihan vain tämän järjestelmän kanssa, joka tässä ympärillämme pyörii. Sitä minkä luulemme olevan meidän turvanamme, kun ja jos jotakin sattuu. Mutta sitten, kun on jo jotakin sattunut, niin ei se järjestelmä niin joustava ja auvoinen olekaan. Vaan se vaatii itseltä viitseliäisyyttä ottaa asioista selvää ja hakea sitä tietoa. Olla tarvittaessa yhteyksissä vaikka mihin portaisiin asti, että saa sen vastauksen johon lopulta itselläsi onkin oikeuksia. 

Mukava ja ymmärtäväinen tämä Maija ja hänenlaisiaa kun pääsisikin päättämään meidänlaisten asioista, niin maailma voisi ollakin hieman parempi paikka elää.

Niin ja se Ystävänpäiväkin se tulla jollottelee. Joten nyt jo kaikille mukavaa ja rakkauden täyteistä päivää Ystävienne ja Rakkaittenne ympäröimänä. <3

"Sinun ei tarvitse luvata minulle

 kuuta tai tähtiä.

Lupaa vain,

että seisot niiden alla minun kanssani."

Tammikuun kuulumisia

Tammikuussa jo mennään hyvän matkaa yli puolen välin. Viime viikkoinen tutkimuskäynti KYS:iinkin jo takana. Nyt odotellaan vain sitten tuloksia, mitäpä käyrät ja käppyrät näyttää.

Omaa itteensä panostamista olen koettanut harrastaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja nauttia talvisesta luonnosta ja mistäpä muusta kuin avantouinnista. Sen positiivisiä ja voimauttavia vaikutuksia ei voi kyllin ylistää. Kyllä se on pitkälti tätä omaa mielenrauhaa yllä pitänyt. Ja hyvä niin.

Eilissä päivänä sitten palaveerattiin ja mietittiin tätä eloa ihan isommallakin porukalla. Joskus tuntuu, että on se jännää, kun tälläisen yhteiskunnan järjestelmän asiakkaaksi pääsee/joutuu, niin jossain vaiheessa tuntuu, että joskus jopa ulkopuoliset ihmiset tietää paremmin mikä on meille parhaaksi! Minkä verran tarvitaan vapaata vai tarvitaanko ollenkaan ja tarvitseeko meidän päästä naapuri kuntaa pidemmälle itse asiassa ollenkaan. Siis jos Marikan haluaa mukaan. Tai onko vaarassa, että antamani panos lapseni hoidossa jääkin liian vähäiseksi.

Niin tässäpä kohtaa nykyisen "hoitoringin" yksi sisar hento valkoinen työssään. Valvoo Marikan unta, mutta herää heti kun Marikakin herää. Ringissä kaikkiaan siis 4 karvaista hoituria. Aika pitkää päivää painavat, niin kuin itsekin. Ruokapalkaan tyytyvät. Eivät rasita kunnan taloutta. Ammattitaito täys kymppi ja huolellisuus samoin.

Marikan viime viikkoisen jumpan aikaan saamaa mielihyvää ja rentoutumista oman ja tutun fysioterapeutin toimesta.

Ja varpaat piti kuvata myös, niin kuin nykyisin kuuluu. 

Tälläiseen törmäsin tuolla netissä surffaillessani. Kylläpä mielelläni kotini ovet avaisin halukkaalle, jos joku kansanedustaja haluaisi tulla tutustumaan siihen panokseen jonka olen kohta 12 vuotta tälle yhteiskunnalle antanut jäämällä itse pois työelämästä auto-onnettomuutemme jälkeen. Mutta näin mahdollistaen lapselleni inhimillisen ja rakastavan kotiympäristön jossa on saanut kasvaa monista vammoistaan ja sairauksistaan huolimatta. Mikä ei tosin ole ollut ongelmatonta ja itsestään selvyys!! Tarinani olisi minullakin heille kerrottavaksi.

 Haaste kansanedustajille ja ehdokkaille:

Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry ja sen paikallisyhdistykset haastavat kansanedustajat ja kansanedustajaehdokkaat tutustumaan omaishoitajien arkeen 24.11.2014–23.3.2015. Omaishoitajien kodeissa vierailleet tai vaikkapa yhdistyksen tapahtumassa vapaaehtoisena toimineet kansanedustajat ja ehdokkaat voivat kirjoittaa kokemuksistaan tässä blogissa.

http://www.omaishoitajat.fi/haastekampanja

Hiljennymme Jouluun

Viikko oltu nyt kotona todella voimia ja psyykettä kysyneen 6 viikon sairaalassa olon jälkeen Kuopiossa KYS:ssä. Kahden vrk pituiseksi arvioitu munuaiskivien poisto venähtikin 6 viikkoiseksi ja ajottain tosi pelottavaltakin näyttäväksi. Ei uskaltanut tosiaankaan elää kuin ja vain sitä kulloistakin hetkeä. Ei ajatella mitä on jo tapahtunut tai miettiä mitä huominen tai ylihuominen toisi tullessaan. Tehohoito 6 vrk oli ihan totaali paluu onnettomuus vuoden tunnelmiin. Samalla teholla kun oltiin...

Tässä kuvassa kuitenkin jo  lasten-ja nuorten osastolla.

Huono tuuri jatkui vielä ja osastolla riehunut Norokin poikkesi eristyshuoneeseen. Ja äitinä sain myös totaali tyhjennyksen, onneksi yöllä. 

No eilen käytiin kuitenkin jo viikko kotiutumisesta Kuopiossa kontrollissa. Niin toipuvan näyttää munuainen kaikesta kovasta kokemastaan huolimatta. Ja Marika... Ihmetellä pitää miten lapsi kestää... 

Itseni kanssa kävin monenlaista keskustelua... Taas ties monennen kerran sitä kuvitteli sen kaikkein pahimman tapahtuvaksi... Sitä tunnettapa ei osaa edes sanoiksi pukea. Sen tuntee vain kehossaan kipuna, tärinänä, kouristuksina, kyynelinä, huutona jota ei voi edes huutaa pois!!!

Voi Luoja, mistä sitä taas on selvittykään. Sen tajuaa vasta tovin jälkeen päin, kun uskaltaa ruveta miettimään kokemaansa.

No nyt nautitaan taas kotona olosta enempi kuin arvaattekaan!! Avustajansa kanssa Marika nautti heti miten kotiuduttua joulun tunnelmasta musiikin ja kynttilän valossa. Ja Marikahan nautti, onni ja ilo näkyi ja paistoi toisen kasvoilta <3 

Kotiin viriteltiin ennätys nopeassa tahdissa jouluinen tunnelma.

Joulu vanha ikuinen,

aina yhtä kultainen.

Kaunis, herkkä, hempeä,

pyhä, lämmin, lempeä,

Joulun ajan odotusta, 

Hyvän Joulun toivotusta!

Kai se pitää vain taas koettaa ajatella, et tämä oli tälläinen ahdistava pätkä elämää

ja luottaa, että elämä taas kantaa minkä kantaa eteenpäin.