Viiksekkäät viihdyttäjät

Marikan ja kissamiesten iloksi tuli eilen pieni paketti ja siitäkös riitti riemua näille nuoremmille veijareille. Marika nauroi ja nautti kissojen touhuista !

Väinö elementissään kissanminttulelun kanssa, nuuski ja pyöri selällään ;D

Kaapokin siihen paikalle sit tuli ihmettelemään, et mitä se tämä nuorin täällä meuhkaa!! Väinölle tuli ihan hätä, et nytkö meinasit kaikki viedä, ei muuten vetele!!

Kaapo löysi itselleen mieluisan rutisteltavan. 

Vanhin kissoista, Kissa nimeltään ei ymmärtänyt nuorempien touhuja ja asettui sohvalle meditoimaan :) Tälläisiä viihdyttäjiä meillä täällä on ilonamme. Harmaa kissa Völe ei suostunut kuvattavaksi, ujonpuoleinen kun on. Ei ole tylsää näiden touhuja seuratessa!!

Vanhimmat tyttäreni kävivät myös pääsiäisen aikaan kotona. Marika on aina innoissaan, kun siskot tulevat käymään. Toinen luki anatomian tenttiin ja toisella ajatukset jo kuluvan viikon metsäleireillä. Lomiltaan kun palaili ja virka-asunsa päälle heitti, niin kylläpä oli tyttö komian näköinen. Mut ei antanut ottaa kuvan kuin hihastaan, mut sehän riittää näin äiti ihmiselle.

Marikan tarina lehdessä

Ensiksikin tahdon kiittää kaikkia viestin jättäneitä. <3 Pääsääntöisesti niitä kannustavia ja Marikan kohtalon liikuttaneita viestejä. Jotain kritiikkiäkin, josta osan päästinkin tänne. Mielipiteitähän saa olla, ei siinä mitään, niin on minullakin ja tavallani ( mahdollisilla kirjoitusvirheillä siis) jatkan. Ja murrettakin voi tekstiin päästä livahtamaan, niin en sillekään voi mitään. ;)

Marikalle olen itselleen kaikilta terveisiä ja voimia lähettäneiltä myös terveiset kertonut. Ja hän on niistä kovasti ilahtunut :)

Laitampa tännekin vielä muistoksi lehden sivut.

Tämän pääsiäisen omaishoitajan vapaani peruuntui, toisen hoitajan sairastapauksen vuoksi. Joten eilinen päivä touhuiltiin sitten Marikan kanssa ja pihatöitä tulikin sitten tehtyä. Viimeinen pihalla ollut luminen jäämöhkäre pistettiin palasiksi ja haravoitiin .

Siitäpä se kesä pääsee kohta tulemaan, kun päivät lämpenevät ja luonto rupeaa heräilemään. Ihana kun sitten meidänkin ulkona olo helpottuu kummasti ja vaatekertaa saa vähentää. 

Pienenä murheena viimeisimmän (1.4.14) epilepsiakohtauksen jälkeen olleet säpsyt joita on jonkin verran ollut. Ja mokoma oli 7 vuotta kohtauksettomana ja oireettomana!!!

Mut kaikille sinne, 

meiltä Marikan kanssa

Ihanaa Pääsiäisen jatkoa  !!  :)

Voimauttavia tekstejä...

Kotona oltu jo viikko viimeisimmän sairaala reissun jälkeen. Kokemus taas ahdistavuudessaan aikamoinen, edelliset kokemukset pullahtaen pintaan hyvinkin tehokkaasti.

Lääkettä suoneen ja väsymistä nukuttiin pois. Istuin ja ihmettelin, katsoin ja ajattelin. Mitä kaikkea tuo pieni ihminen on läpi käynytkään!! Välillä silmä hieman raottuen, ikään kuin tarkistaakseen, että varmasti istun siinä vierellä. Ja istuin. Välillä nukuin ja öisin koetin sekä levätä, että valvoa hänen untaan.

No, nyt taas hissukseen, päivä kerrallaan ja toivotaan, ettei tilanne uusiudu. Odotellaan suunniteltuun toimenpiteeseen kutsua.

Kotiin kun tultiin, meitä odottikin paketteja. Oltiin just edellisellä viikolla ehditty tilata sisustustarroja, muutamat!

Muumin viisaita sanoja :)

Ja Nalle Puh omine viisauksineen :)

Ja kenen lie viisaus, mut ihan hyvä sellainen.

Ja todellista viisautta...

Ja oma ajatukseni siitä mikä tulee tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Siinä se on sanottu niin lyhyesti, kuin sen voi vain sanoa.

Odottavan aika on pitkä.

Odottelen puhelua, Marikan verikoe tuloksia!

Toissa päiväinen epilepsiakohtaus, joka johti ambulanssikyytiin sairaalaan, olikin mahdollisesti kipukohtauksen laukaisema epikohtaus. Sillä verikokeet antoi viitteitä haiman mahdollisesta aktivoitumisesta. Kontrolli kokeet siis tänään...

Ja mikä ahdistus päivä tämä on jo muutenkin, onnettomuutemme vuosipäivä!!! Lähdettiin aamusta taksilla sairaalaan ja Marikaa työnsin pyörätuolissaan ulos, niin helikopteri lensi talomme yli. Jo vain tuntui, kuin pukkoa pyöritettäisiin jo avonaisessa haavassa. Mielikuvat onnettomuus paikalta, kun Ilmari vei Marikaa hoitoon KYS:iin. Ropelien rouksutus nosti pintaan taas tunteet sieltä 11 vuoden takaa. Se voimattomuus, kun ei voi vaikuttaa itse mitenkään enää mihinkään!

Voi kumpa voisi viheltää vain pelin poikki ja ilmoittaa, et nyt minun mukavuus vyöhykkeeni on ylitetty. Ei yhtään enää mitään ylimääräistä, myönnän hävinneeni, luovutan ja antaudun. Se siitä.

Ainut lohtu tällä hetkellä. Että Marika, rakas tyttäreni jaksaa hymyillä. Siitä saa sellaista voimaa, ettei uskoisikaan. Jos sinä jaksat rakas tyttäreni, jaksan minäkin!!!



Kurkku käheyttä ja tukko nenää...

Viikko vielä ja on jo huhtikuu! Kevät se vain tuntuu tulevan vaikka normaalisti tähän aikaan on vielä lunta ihan omiksi tarpeiksi ollut. 

Jonkin moista flunssaa on pidelty. Ja kovasti koetettu Marikan osalta pahinta ehkäistä höyryhengityksillä (Omron), D-vitamiinillä ja hunaja teellä. Liekö placebo vaikutus suurempi vai tauti onneksi vielä ainakin hallittavissa omin konstein. 

Ensi viikolla vuosi päivä tälle kaikelle, jota jo eletty 11 vuotta. Ei voi mitään, mut välilä vain pullahtelee mieleen kaikkea sitä kokemaamme, jota on läpi käyty. Välillä itsekin ihmetellen, millä lihaksilla siitä on selvitty!! Mutta ehkei siinä varsinaisessa kaaoksessa eleässään oikeasti pysty muuhun kuin, keskittymään just siihen elettävään hetkeen. Näin jälki käteen sit vain voi ihmetellä, et vielä sydän lyö ja henki kulkee, vaikka tuntuukin, että ne murheet ja huolet sillä hetkellä eläessä vie mukanaan.

Sitä on vain koettanut silloin miettiä niitä asioita joihin voi takertua siinä tiukassa paikassa, puoliso, toiset lapset. Et niiden vuoksi on vain jaksettava...

Mutta koska tällä hetkellä taas pärjäillään, kuta kuinkin. Niin pitää tuoda sitä voimauttavaakin puolta esille. Eli, kuuntelin tässä yhtenä päivänä jotakin radio kanavaa. Ja sinne oli joku viestiä laittanut, et eikö jo voi jouluvaloja ihmiset riisua pois pihoiltaan ja kuisteiltaan!!

 Siinä sit toimittajat pohtivat sitä ja toinen toimittajista sanoikin, et onko ne jouluvaloja, vai talvivaloja vai jopa tunnelma valoja!? Ja minähän olen sitä mieltä, et ne on tunnelma valoja. Sillä meillä ainakin palaa vieläkin lyhdyssä led-valot illan pimetessä ja sisällä lasipurkissa ja kynttilöitä lyhdyissä :) 

Et siksi monesti jäänkin kaipaamaan pimeää, kun kynttilät ym. valo härpäkkeet ei pääse edukseen loistamaan päivän pidetessä. :) Ja syksyllä heti, kun ilta vain pimenemisen merkkejä näyttää, niin ei kun kynttilöitä kehiin, eli se taitaa olla jo elokuun loppu puoliskoa ;)

Et semmottista tällä kertaa. Jokaisesta päivästä ne pienen pienetkin onnen ja ilon pipanat me täällä Marikan kans etsitään. Satoi tai paistoi ulkona. Ulkomaan uutisia ei haluta kuullakaan, kun ahistas vain kaikki suru ja murhe mitä maailmalla tapahtuu. Ja vähän liiankin lähellä...