Vesisadetta ja metsälenkkejä

Eilen ja toissa päivänä lupailtiin kovia rankkasateita tänne meille päin suomea. Ja välillähän se todellakin vähän ropsautti. Mutta ihanasti varmaan luonto sai voimaa ja paikat rupesi vihertämään. Yhden sadekuuron välillä kävinkin koiran kans nuuskimassa sateen jälkeistä raikkautta.

Samoiltiin ihan umpi metsässä pieniä polkuja. Koira tykkää ja itsellenikin mukavampaa, kun asfaltteja pitkin mennä.

Onneksi ei olla sokerista Hallan kans, meitä ei pieni tai vähän isompikaan sade onneksi haittaa :)

Ja sieltähän se polunpäästä koti sitten häämöttelikin.

On sillä metsällä ja luonnolla yleensäkin niin rauhoittava ja terapeuttinen vaikutus. Sitä on monet huolet ja murheet saaneet kevennystä koiralenkeillä vuosien varrella. 

Äitienpäivänä

Ihana oli herätä tänä aamuna, kun vesisade rummutti kattoa. Sitä on jo jotenkin odottanut, että kevät pääsisi eteenpäin. Ja itse asiassa taitaa tänään ainakin meidän pihan koivut aukaista silmujaan :)

Torstainen sairaalareissu onneksi takana päin. Neitokainen tosin kuin neulatyyny täynnä piikin jälkiä ja verikoe yrityksiä.  Kun on hennot suonet, niin on, minkäs teet. Onneksi oli ihana lääkäri, joka kanyylin sai kuin saikin suoneen ja lääke saatiin tiputettua. Itselle aina helpompi, kun on jo ennestään tutut hoitajat ja lääkärit. Kuulumiset puolta pienemmällä selittämisellä. 

No mutta sitten perjantaina Marikalla sitten iski pikkuveljellä viikkoa aikaisemmin ollut mahatauti!! Tässä ollaan viikonloppu nyt sit Pregosan ja  itselle uusi tuttavuus, nimeltään Floridral glukoosi-elektrolyyttiliuoksella sitten mentykin. Tosin jo tänään kokeillaan vähän tuhdimpaakin ravintoa. Ja näyttäisi, että taidetaan selvitä ihan kotikeinoin tästä taudista.

Ja tänä aamuna sitten olikin ihanaa, kun sai herätä tosiaan siihen sateen ropinaan. Marika voi jo huomattavasti paremmin ja hymyilevä ja iloisesti ääntelevä neitokainen oli parasta tälle päivälle!

 Marikalta sainkin ihanan lahjan!! Olivat opettajan kanssa painaneet käsipyyhkeeseen eri hedelmiä kuviksi. Isoimmilta tytöiltä sain valkoisia ruusuja, omia lempikukkiani. Joona juuri pois silloin koulusta, kun olivat tehneet äitiepäivälahjoja, siitä pieni murhe hänellä, mut eipä sitä sen pidempään surtu.  

Mut kaiken kaikkiaan, ihana aamu ja omat rakkaat tässä ja nyt <3 Voisiko sitä ihminen muuta toivoa!!

Lääkitystä osteoporoosiin

Tällä viikolla Marikalle jännityksen paikka. Loppu viikosta on osteoporoosi lääkkeen tiputus suoneen ja taitaa verikokeitakin olla ennen ja jälkeen. Ne on aina nää sairaalalle menot omanlaisiaan, niin tytölle kuin äidillekin. Tokkopa sitä selittää edes osaa, mitä tuntemuksia koko paikka herättää. Aina mukavampi, kun ja jos saa vain käydä ja lähteä.

Kovasti koetan aina ennakkoon kertoilla mitä siellä kulloisellakin käynnillä tapahtuu, mut silti sen huomaa, miten jännittynyt ja vakava Marika aina silloin on. Ja kun ei voi sanoiksi hän tuntojaan pukea...

Mukavampia mietteitä on onneksi sitten tässä reilun kolmen viikon päästä. Marika pääsee ripille Helatorstaina :) Nyt on talvi mennyt ja rippikoulua neitokainen käynyt kotiopetuksena viime syksystä lähtien. Konfirmaatio on sitten se juhlan huipentuma. Kiva päästä järjestämään Marikalle oma juhlapäivä <3



Vappuilua

Niin se taas meni vappukin, vaikka ei meillä sitä kummemmin vietettykään. Isäntä töissä, niin illalla perinteiset nakit perunasalaatilla ja oma tekemällä salaatilla.

Marikan kans meni toissa yö valvoessa, syystä tai toisesta. Niin viime yönä uni sitten maistuikin sitä tehokkaammin.

Mut vappupallothan piti tietenkin hankkia :)

Marikan lempi satuhahmo Helinä oli nyt onneksi pallonakin, niin sellainenhan se piti sitten hankkia.

Ja ettei vanhat pallot pääsisi unholaan, niin viime vuoden pallo, Tuhkimo on vieläkin tallessa. Littanana tosin, mut sitäkin tärkeämpänä. Pois ei ole saanut heittää, ehken nyt sitten kun Helinä pallo on tilalla, niin vanhakin voidaan heittää pois.

Sieltähän ne taustalta Tuhkimon helmat pilkistääkin seinältä.

Yhtenä vuonna meillä oli sellainen vappupallo, joka pysyi ihmeellisen kauan pullukkana ja leijui katon rajassa varmaan pitkälle syksyyn. Pikkuhiljaa se sit vähän kerrassaan laskeutui alemmaksi ja alemmaksi, mut suht pulleana pysyen. Mut hauskinta siinä oli se, että kun sen vei jonnekin muualle meidän talossa, niin se leijui itsestään takaisin Marikan huoneeseen!!

Siinä meillä oli sitten syksyn alussa Marikan asioiden palaveria, jolloin oli sit eri yhteistyötahoja koolle kutsuttuna. Alkuun siinä sit kun porukat rupesi tulemaan, niin seisoksittiin Marikan huoneessa, niin tää pallo leijui siihen porukkaan, vein sen pois ja se luiju tulla uudestaan. Ja siinä kun ympyrässä melkein seisoksittiin, niin se pallo tuli siihen keskelle ja kävi jokaisen edessä vähän aikaa leijumassa. Ikään kuin tarkistamassa, ketäs tänne on koolle kutsuttu. :)

Että sellaista meidän vappuun.  Puissa melkein jo hiirenkorvat! Et ei se kaukana taas ole kun on kauniin vihreää. <3

Ulkoilua ja härkäpapuja

Marika sai tällä viikolla opettajaltaan tehtäväksi seurata härkäpvun itämisen ja kasvun ihmettä. Ja niihän tässä on nyt tiistaista lähtien joka aamupäivä katsottu, et mitä siellä lasipurnukassa oikein tapahtuu.

Ja niinhän siellä on jo ruennut tapahtumaankin. Eilen papu oli halki ja nyt sieltä jo juuri pukkaa esiin :) Tätäpä jäämme Marikan kanssa seuraileman.

Eilissä päivänä avustaja kävi Marikan kanssa ulkoilemassa ja olivat napsineet kuvia tuolta reissulta. Iloinen ja nauravainen neitokainen nautti auringosta ja jonkin asteinen tuulikin siellä eilen puhalteli, lämpimästi pitääkin vielä pukeutua, ettei vilustu.

Pihalta oli kuvattavaksi päässeet myös helmililjat ja narsissit.

Sittempä niitä Ragdoll kissamme kuvia eli Kaapo kissahan se on Marikan oma kissamies ja siis 2 vuotias ihanuus sinisine silmineen. <3 <3 <3