Marika sai tällä viikolla opettajaltaan tehtäväksi seurata härkäpvun itämisen ja kasvun ihmettä. Ja niihän tässä on nyt tiistaista lähtien joka aamupäivä katsottu, et mitä siellä lasipurnukassa oikein tapahtuu.
Ja niinhän siellä on jo ruennut tapahtumaankin. Eilen papu oli halki ja nyt sieltä jo juuri pukkaa esiin :) Tätäpä jäämme Marikan kanssa seuraileman.
Eilissä päivänä avustaja kävi Marikan kanssa ulkoilemassa ja olivat napsineet kuvia tuolta reissulta. Iloinen ja nauravainen neitokainen nautti auringosta ja jonkin asteinen tuulikin siellä eilen puhalteli, lämpimästi pitääkin vielä pukeutua, ettei vilustu.
Pihalta oli kuvattavaksi päässeet myös helmililjat ja narsissit.
Sittempä niitä Ragdoll kissamme kuvia eli Kaapo kissahan se on Marikan oma kissamies ja siis 2 vuotias ihanuus sinisine silmineen. <3 <3 <3
Hei! Luin iltalehdestä silloin jutun. Kauhea tapahtuma on ollu. Onneksi Marika on noin iloisen oloinen tytsy :-) Aivan mahtavaa että olet kotona häntä hoitamassa, niin minäkin olisin jos olisin joskus vastaavan tilanteen edessä. Kaikkea hyvää teille ja pian on kesä :-) Halaus Marikalle
VastaaPoistaT: Riitta
Kiitos viestistäsi! Halaus välitetty :)
PoistaIhana Kaapo; hienoa kun Marikalla on noin mahtava lemmikki. Kirjoitit muistaakseni jossain että odottelette kutsua johonkin toimeenpiteeseen, onko se isokin juttu vai joku rutiinitarkastus? Hyvää kevään jatko teille kaikille sinne.
VastaaPoistaAika taas vierähtänyt. Mut vastailen ennemmin tai myöhemmin :)
PoistaToimenpide jota odotellaan liittyy munuaiskiviin, tutkimuksissa nyt viimeisen sairaalareissun aikana todettiin sen verran iso kivi, et sille on tehtävä jotain ja selvitettävä, mikä näitä aiheuttaa. Kuopioon KYS:iin sit kutsu ajallaan tulee. Toivottavasti ei ennen sitä aiheuta huolia ja murheita...
Kiitos, sinulle myös aurinkoa päiviisi :)
Voi että teidän Marika jaksaa aina hymyillä joka kuvassa! Ihana tyttö kerta kaikkiaan. Ja upeita kuvia on napsittu - kevätpäivä parhaimmillaan!
VastaaPoistaMarika on oikea neiti aurinkoinen :) Se se on mikä pitää oman pään kuta kuinkin kasassa, et lapsi on pääsääntöisesti onnellinen ja iloinen. Jos olisi itkua ja surua ja murhetta hänen päivänsä, niin kyllähän se olisi paljon paljon raskaampaa.
PoistaMarikalta saa yleensä niin ison ja iloisen hymyn ja silmänräpäyksen, kun kysyy, et onko kaikki hyvin. Ja joskus melkein mietin, että säästääkö hän toisaalta minuakin, kun viimeksi sairaalasa, koetti aina välillä hymyillä ja rohkaista ikään kuin, että " kyllä tämä äiti tästä", vaikka näkikin, ettei kaikki ollut hyvin.
Mut kyllä Marika on tosiaan niin iloinen neitokainen, et saa moista positiivisuutta kyllä hakea.