Päivien murusia

Tällä hetkellä sivujen päivitys enempi kuin haasteellista! Nytkin kirjoittelen kännykästä, nähden pienen osan tekstistä kerrallaan! Kuvien laitto vaatii tällä hetkellä sen verran hermoja, että niitä ei nyt sitten ole.
Kaikenlaista ollut, osa voimauttavaa ja osa taas niitä vieviä. Tällä hetkellä juurikin niitä vieviä...
Marika flunssassa maanantaista lähtien. Neljä erittäin huonoilla unilla olevaa yötä takana! Viime yönä jo viittä vaille sairaalaan lähtö, mutta onneksi tunnin mittainen puhelu hoitajan kanssa ja lääkärin konsultoinit siinä välissä, niin kotona ollaan, vielä ainaki...
Nytkin välillä tuijottelen oksimetriä, et kun sahailee hapetus limarohinoiden tahtiin. Mut näissä lukemissa kun pysyttäisiinkin!! Mut pitää sanoa, et osaa olla sitkeää tuo erite nimeltään lima!! Ei yhtään mukava kaveri saman katon alla.
Siinäpä se sit tulikin, et miten kauan tätä kestää, monta valvottua yötä vielä edessä? Luoja tietää, toivottavasti myös sen, miten kauan tätä itse jaksan, et loppuisi vähän ennen sitä.
Mutta tältä ällöttävän pieneltä näytötä näpyteltynä, tämäkin päivitys on näissä olosuhteissa saavutus. Seuraavasta ei tietoakaan näillä unimäärillä. Mut nautimpahan ainakin tuosta pienestä auringon säteestä, joka sälekaihtimen välistä pilkistää. Selvästi se on huomannut meidät Marikan kans täällä ilmankostuttimen kosteuttamassa hämärässä makuuhuoneessa. Taidampa kuitenkin avata verhoja enempi ja antaa valon helliä meidän väsyneitä olemuksia. Nukutaan taas päivällä ja kerätään voimia seuraavaan yöhön!

Rikkaruohoja ja kaikkea muuta

Alku kesän muutamana hellepäivänä ulkoiltiin ihan urakalla, ihan kuin varastoon. Ja niimpä on nyt viileitä päiviä riittänytkin. Sisällä köllimistä ja lepäilyä. Kissat Marikan viereen välistä kilvan, kuka pääsee lämmittämään neitosen jalkoja tai muuten vain kainaloon kököttämään.

Pihalla puuhasteltu myös paljon silloin kun on tarennut, istutellen kukkia, yritystä siis ainakin ja syksyn tullen pitää jakaakin osa perennoista jo toiseen penkkiin. Kivikoita puhdisteltu rikkaruhosta ja maisemointi kangasta kivien alle rikkaruohon kasvua hillitsemään. Kaikkea tätä ja Marika paljon mukana puuhastelemassa :)

Sitä ei osaa oikein vapaa päivinäänkään lähteä kauemmaksi, kun haluaa olla lähellä, jos jotain sattuisi. Puhelimen pirinä kauppareissulla jo saa sydämen sykkimään, varsinkin jos on ennalta tuntematon numero. Mutta näilläpä se on mentävä ja odoteltava kirjettä Kuopiosta. Saa nähdä miten mullin mallin sit elo menee. Kuka jää kotiin ja kuka lähtee mukaan. Isot tytöt kun nyt siellä maailmalla. Mut joku viisashan se on sanonut, et asioilla on tapana järjestyä, josko sit tälläkin. Koettaa olla murehtimatta paljon etukäteen. (Helpommin sanottu, kun tehty) Ja unien näkeminehän se sit alkaa jossain vaiheessa, elelen tilanteita ennakkoon...

No joo, taidampa taas lähteä niitä kiviä villiintyneen ruohon seasta pelastamaan. Kun nyt hoitajakin vielä Marikalla, ettei mene ihan lorvailuks koko päivä. :)

Lomakuvia

Eilen kirjoitin piiiitkän tarinan kuulumisia. Mut eipä tabletti sitä saa julkaistua. Liekö kuvien määrä syy moiseen, ettei saa ladattua sivua valmiiksi.

Kaikenlaista, murhettakin mahtuu tähän eloon. Sairaalassa käytiin päivystyksenä juhannuksen alla, mut onneksi ei vielä ainakaan akuuttia toimenpide tarvetta munuaiskiville. Mut liikehdintää kuitenkin kivillä on....
Epilepsia kans välillä ihan oireettomana, mut sit taas toisena hetkenä antaa merkkiä itsestään. Pitää meitä jännityksessä, et mihin suuntaan mennään. Eli päivä kerrallaan, hissun kissun.

Päiväunilla

Uni on nyt Marikalla maistunut tavallista enemmän uuden lääkkeen myötä. Vanhin kissa, nimeltään Kissa Käkkyräinen on usein Marikan unen valvojana. Aina jalkopäässä ja niin, että Marikan jalkaan on tuntuma :) On mulla tätä hoitotiimiä siis enempikin ;) Toivoa vain nyt sopii,että uusi lääkitys rauhoittaa aktivoituneen epilepsian. Joten uskoa ja luottamusta taasen tarvitaan!

Kuvien liitäntää

Testailempa tätä tablettia, josko saisin kuvan liitettyä.