Hiljennymme Jouluun

Viikko oltu nyt kotona todella voimia ja psyykettä kysyneen 6 viikon sairaalassa olon jälkeen Kuopiossa KYS:ssä. Kahden vrk pituiseksi arvioitu munuaiskivien poisto venähtikin 6 viikkoiseksi ja ajottain tosi pelottavaltakin näyttäväksi. Ei uskaltanut tosiaankaan elää kuin ja vain sitä kulloistakin hetkeä. Ei ajatella mitä on jo tapahtunut tai miettiä mitä huominen tai ylihuominen toisi tullessaan. Tehohoito 6 vrk oli ihan totaali paluu onnettomuus vuoden tunnelmiin. Samalla teholla kun oltiin...

Tässä kuvassa kuitenkin jo  lasten-ja nuorten osastolla.

Huono tuuri jatkui vielä ja osastolla riehunut Norokin poikkesi eristyshuoneeseen. Ja äitinä sain myös totaali tyhjennyksen, onneksi yöllä. 

No eilen käytiin kuitenkin jo viikko kotiutumisesta Kuopiossa kontrollissa. Niin toipuvan näyttää munuainen kaikesta kovasta kokemastaan huolimatta. Ja Marika... Ihmetellä pitää miten lapsi kestää... 

Itseni kanssa kävin monenlaista keskustelua... Taas ties monennen kerran sitä kuvitteli sen kaikkein pahimman tapahtuvaksi... Sitä tunnettapa ei osaa edes sanoiksi pukea. Sen tuntee vain kehossaan kipuna, tärinänä, kouristuksina, kyynelinä, huutona jota ei voi edes huutaa pois!!!

Voi Luoja, mistä sitä taas on selvittykään. Sen tajuaa vasta tovin jälkeen päin, kun uskaltaa ruveta miettimään kokemaansa.

No nyt nautitaan taas kotona olosta enempi kuin arvaattekaan!! Avustajansa kanssa Marika nautti heti miten kotiuduttua joulun tunnelmasta musiikin ja kynttilän valossa. Ja Marikahan nautti, onni ja ilo näkyi ja paistoi toisen kasvoilta <3 

Kotiin viriteltiin ennätys nopeassa tahdissa jouluinen tunnelma.

Joulu vanha ikuinen,

aina yhtä kultainen.

Kaunis, herkkä, hempeä,

pyhä, lämmin, lempeä,

Joulun ajan odotusta, 

Hyvän Joulun toivotusta!

Kai se pitää vain taas koettaa ajatella, et tämä oli tälläinen ahdistava pätkä elämää

ja luottaa, että elämä taas kantaa minkä kantaa eteenpäin.

Myrskyn silmässä.

Kun myrsky on ohi, emme enää muista kuinka pääsimme siitä läpi ja selviydyimme.
Emme voi edes olla varmoja onko myrsky todella ohi!?
Mutta yksi asia on varmaa. Kun pääsemme pois myrskyssä,  emme ole enää samoja ihmisiä kuin ennen joutumista sen silmään.
Olemme saaneet mittaamattomasti lisää rohkeutta.
Sitä varten myrskyt ovat.

Valvoo ja pohtii...

Mahdotonta, sanoi
epäilys!
Vaarallista, sanoi
pelko.
Turhaa, sanoi järki.
Yritä kuitenkin
kuiskasi sydän....

Motivaatio hukassa...

Eipä ole tullut kirjoiteltua. Liekö se, et ei ole aikaa vai muuten vain tökkii. Itse asiassa blogia olen pitänyt jo 10 vuotta. Ja alkuperäinen syy oli löytää muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia perheitä. Ja tovihan siihen meni, kun ensimmäinen tapaturmaisesti lapsensa vammautumisen kokenut äiti laittoi sähköpostia. Lapsen vammat samaa luokkaa kuin Marikallakin. Tuo kontakti oli ja on ollut tärkeä, vaikka yhteydenpito ei jatkuvaa olekaan. Muitakin sitten löytynyt myöhemmin perhekurssien kautta.


Nyt on kontaktit luotu ja voikin sanoa, että laatu korvaa määrän. Ja onneksi meitä ei ole ihan joka oksalla ja edes liekö joka sairaanhoitopiirissäkään.


Sillä väitämpä, että on vähän eri asia kun lapsi on ensin terve ja vammautuu äkillisesti, vakavasti ja lopullisesti. Kuin, että lapsi on syntyessään vammautunut tai sairauden seurauksena taantuu iän myötä tai ei kehitykään odotetussa järjestyksessä ja ajassa. Mutta tästäkinhän saa olla erimieltä!


Mutta siis, elo heittelee. Tehden siitä välillä haasteellisempaa ja toisinaan antaa hetken hengähtää. Mut jostain syystä nyt ei nappaa ajatus, että niitä täällä kovin purkaisin. Kirjoittelen kun ja jos milloin siltä tuntuu.
Talvisen pirtsakoita pakkaspäiviä toivon ja villasukkia lupaan tehdä taas ihan riesaksi asti! ;)

Syksyn satoa.

Edellisen kirjoituksen kommentteihin oli tullut kyselyä "yskityskoneesta", niin nappasimpa siitä kuvankin. Eli tälläinen laitehan se on. Laitteessa itsessään nimi Cough Assist. Laite puhaltaa ilmaa keuhkoihin, jolloin rintakehä laajenee ja sit se vetäisee sitä pois päin laitteeseen asetettujen säätöjen mukaisesti, kuin yskäisten ja sitten pitää pienen tauon. Marikalle tuo letku laitetaan suoraan trakeostomiaan sisäänhengityksen aikana, sit se kone uloshengittää ja pitää tauon. Näin toistetaan 5 kertaa ja limaa voi imeä sitä noustessa välillä pois. Toistoja tehdään 3 kertaa.

Tässä omia näperryksiäni ja tekosia. Olen koettanut tän kesän aikana istutella etupihamme kivikkoon erinlaisia kivikkokasveja ja nyt laitoin myös sipuleita, että keväällä olisi sitten lumien sulettua toivottavasti kevään ensi kukkasia nousemassa kivien lomasta. Älkää oikeat puutarhurit edes katsoko, varmaan kaikki etiketti virheet on tehty, mut mukavaa oli ja se lienee pääasia. Kevätpä se sit näyttää mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään.

Ja metsälenkkejä, niitähän sitä on harrastettu enempi kuin laki sallii. Mut niin se vain menee, et siellä on ihmisen hyvä olla. Kulkea ja kuunnella. Olla ja ihmetellä. Monet omat lääkärireissut välttää moisella puuhastelulla.

Ja ettei nyt elämä ihan taspaksua olisi. Niin nuorin kissamiehemme Väinö, otti ja sairastui. Parisen viikkoa sitten piti eläinlääkäriin Väinö pikaiseen saada. Kuin ollakaan virtsansakkahan se sielläkin ongelmia aiheutteli. Ja viiden päivän päästä ensimmäisestä käynnistä uudestaan lääkäriin. Sit pitikin jo katetri jättää paikalleen rakon tyhjenemisen varmistamiseksi. Toissa päivänä sitten ompeleet katetrin kiinnityksestä poistelin. Muutama naarmu nyt sitten löytyykin selästä ja reisistä. Kissaystävämme syö antibiootikuuria, kortisonia ja nesteenpoistolääkkeitä. Hoidan ja hellin ja koetan saada terveeksi tämänkin pienen elämäämme rikastuttavan karvapalleron. Niin ja loppu elämän ruokavalio. Ei syödäkään enää Latzia ja Kite Kattia.