Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

maanantai 5. toukokuuta 2014

Lääkitystä osteoporoosiin


Tällä viikolla Marikalle jännityksen paikka. Loppu viikosta on osteoporoosi lääkkeen tiputus suoneen ja taitaa verikokeitakin olla ennen ja jälkeen. Ne on aina nää sairaalalle menot omanlaisiaan, niin tytölle kuin äidillekin. Tokkopa sitä selittää edes osaa, mitä tuntemuksia koko paikka herättää. Aina mukavampi, kun ja jos saa vain käydä ja lähteä.

Kovasti koetan aina ennakkoon kertoilla mitä siellä kulloisellakin käynnillä tapahtuu, mut silti sen huomaa, miten jännittynyt ja vakava Marika aina silloin on. Ja kun ei voi sanoiksi hän tuntojaan pukea...

Mukavampia mietteitä on onneksi sitten tässä reilun kolmen viikon päästä. Marika pääsee ripille Helatorstaina :) Nyt on talvi mennyt ja rippikoulua neitokainen käynyt kotiopetuksena viime syksystä lähtien. Konfirmaatio on sitten se juhlan huipentuma. Kiva päästä järjestämään Marikalle oma juhlapäivä <3



16 kommenttia:

  1. Tuleeko osteoporoosi siitä, että Marika ei kävele ja laita painoa luille? Ihanan iloinen neiti noissa vappukuvissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siitähän se osteoporoosi tulee. Liikuntakyvyn menettämisestä. Vaikka Marikalla on kyllä kippiteline, missä hän voi seisoksia tuettuna, mut sekään ei ole riittävä yksikseen sitä ehkäisemään. :(

      Poista
  2. tsemppiä marikalle lääkäriin! hyvin se menee! ja onnea ripille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä se Marika koettaa reipas aina olla, mut silti näkee, et sitä jännittää.

      Poista
  3. <3 Ihania ripillepääsyn hetkiä sinne ja tsemppiä lääkäriin.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiinnosta kysyn tuosta osteoporoosilääkkeestä, millä perusteella valittu juuri tuo eikä sellaista minkä voi itse pistää kotona kahdesti vuodessa? Tiedätkö näitten eri lääkkeitten edut/haitat verrattuna toisiinsa?
    -kiitos-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä pitää sanoa, että en tiedä näiden eri lääkkeiden etuja/haittoja (ehkä onneksi).
      Taannoin kun tuo päätös i.v.:nä annettavasta lääkkeestä tehtiin, taisivat isommalla porukalla lääkärit miettiä millä keinoin hoitoa jatketaan. Heidän ammattitaitoon ja tietämykseen kuitenkin haluaa luottaa, että se Marikalle paras hoito kuitenkin valitaan.
      Osteoporoosi on todettu 2005 ja alkuun kalkki/D-vitamiini tabletilla mentiin.

      Poista
  5. Niimpä. Mitä potilas voi muuta kuin luottaa lääkäreihin? Lääkäri kirjoittaa reseptin ja potilas joutuu kärsimään sivuvaikutukset jos niitä tulee. Mitä olen osteoporoosilääkkeistä lukenut niin kaikilla niillä tuppaa olemaan jotain sivuvaikutuksia eikä välttämättä mitään pieniä ja vähäpätöisiä ja monet kun ovat uusia niin kaikkia haittoja ei varmaan edes vielä tiedetä. Osa on jo vedetty pois markkinoiltakin riskiensä takia. On melkoista viidakkoa. Valitettavasti minä en voi luottaa suoraan lääkärien ammattitaitoon vaan itsekin pitää asioita selvittää ja miettiä. Se second opinion on välillä ihan hyödyllinen, jos ei muuten niin oman mielen rauhoittamiseksi ja saadakseen enemmän näkemystä asioihin ja lääkärien mielipiteisiin.

    Pidäthän kartalla millaisia sivareita tuosta iv:sti annettavasta lääkkeestä tulee - toivottavasti ei tule.

    VastaaPoista
  6. Parempi vaan kun ei ala luottaa mihinkään second opinion, kaikista lääkkeistä on lueteltu pitkät listat mahdollisia sivuvaikutuksia, se ei suinkaan tarkoita että niitä tulisi tai ainakaan vakavana. Jos tulee jotain niin onhan mahdollisuus vaihtaa lääkettä. Useasti ihmiset joilla ei itsellä ole mitään vakavaa sairautta ovat ensimmäisinä varoittelemassa lääkkeiden sivuvaikutuksista, tiedän sen kokemuksesta. Kuitenkin sairaus ilman lääkettä etenee. Marikalle terveisiä ja pitäkää katseet rippijuhlassa, laittaisin kortin jos tietäisin osoitteen.

    VastaaPoista
  7. Marikalle on annettu nyt syksystä 2012 tätä i.v. lääkettä osteoporoosiin, puolen vuoden välein. Ja, ainakaan vielä ei ole ollut mitään sivuvaikutuksia, näkyvää ainakaan. Nyt siis huomenna neljännen kerran. Verikokeet otetaan ennen ja jälkeen tiputuksen.

    Laita vaikka sähköpostia mette.marjut@gmail.com niin laitan sinulle osoitetta, jos tahdot kortin neitokaiselle laittaa :) Rippijuhlahan on siis 29.5, vielä on 3 viikkoa siihen aikaa.

    VastaaPoista
  8. Anteeksi ei ollut tarkoitus mitenkään ketään neuvoa tai pelotella, kunhan nyt ääneen mietteitäni pohdin. Mitenkään en teidän osteoporoosilääkitystä arvostele enkä varoittele kuten sanoin tässä vain ajatuksiani kirjoittelin. Silloin onkin turvallisempaa joku lääke aloittaa kun sen takana on useampi lääkäri, tosin en mistään näin satunnaisena lukijana voinut tietää että luulääkettä ei aloiteta nyt vaan se on jo vanha juttu. Pahoitteluni aiheuttamastani hämmingistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään. :) Asioita saa ja pitääkin pohtia. Toki niitä itsekin aina miettii ja puntaroi. Mutta tärkeintä itsestäni aina se lapsen etu ja että parhaansa koettavat tehdä! Siihen uskon ja luotan.

      Keskustelua saa olla, hyvä näin :)

      Poista
  9. Eikös Marika olekin 13v? Tuli vaan mieleen, että eikös rippikoulu ja konfirmaatio käydä vasta 14 -vuotiaana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Marika on nyt 13 v. Täyttää tulevana syksynä 14 v. (9.11.2014) Minusta normaalisti rippikoulu käydään sinä vuonna, kun täyttää 15v.
      Erityislasten kohdalla voidaan joustaa aloitusajasta sairauksien ja jaksamisen mukaan. Tehdä aikataulu kunkin kohdalla oman tahtiseksi. Marika käy siis vuotta aikaisemmin rippikoulun, kuin ns. normaalisti kävisi. :)

      Poista
  10. Nyt sanon heti alkuun että tähän ei tarvitse vastata ellet halua, mutta rohkenen nyt kuitenkin kysyä kun tämä on nimeltäänkin Äidin tuntoisempi blogi. Eli mitä on ne asiat jotka saa sinut jaksamaan? Ihan mitä kivoja asioita sinä teet tai puuhaat, mitä miehesi kanssa harrastatte? Vaikka olisvat miten pienen ja turhan tuntuisia niin kertoisitko. Muutakin kuin seuraat neljän kissan touhuja ja siivoat niitten karvoja. :) Uteliaisuuttani en tätä kysy enkä mitenkään ihmetellen, vaan ihan että mikä kenestäkin on kivaa ja antaa voimia.

    VastaaPoista
  11. Hyvä kun rohkenit :)
    Yksi ehdottomasti paras asia ja harrastus on avantouinti, jota olen nyt kuudetta talvea harrastanut. Ja sain mieheni ja itse asiassa Marikan pikkuveljenkin mukaan :) Se on auttanut unenlaatuun, verenpaineenikin normalisoitui, ehkä flunssatkin menee helpommin ohi. Ja sanovat, että se kasvattaa stressin sietokykyä, tiedäpä sitte.
    Neulon ahkerasti villasukkia ja lapasia, et meidän perheessä ei varpaita palele. Ja sukkia löytyy värissä jos toisessakin :)
    Sit yksi ISO henkireikä on vertaiset, toiset äidit joilla on samat huolet ja murheet. Vaikka välillä on aikoja, ettei aina yhteyttä tule pidettyä, mut joka kerta kun soitellaan, niin sama aaltopituus löytyy heti! Ja yks ihana äiti on tässä suht lähellä, jonka sain myös höynäytettyä avantouintiin!
    Kesällä tietysti tämä harrastus on tauolla, mut meillä on tässä lähellä suht kylmävetinen lampi. Siellä saa ihan mukavat fiilikset kesälläkin :)
    Ja koirahan meillä on kans, niin sen kans metsässä samoilu on kans hyvin voimauttavaa . Vaikka on siellä metsässä monet itkutkin itketty, poissa muiden silmistä...

    VastaaPoista